Jännityskirjailija Julian Semjonovin romaaniin perustuva Tatjana Lioznovan tv-ohjaus “Kevään 17 hetkeä” on tehnyt vaikutuksen jo useampaan venäläiseen sukupolveen. Nimi viittaa viimeisen sotakevään 17 päivään. Sarjan tv-ensi-illasta on nyt tullut kuluneeksi 50 vuotta. Asiaa muistellaan Venäjän televisiossa laajasti mm. haastatellen sarjaan osallistuneita ja jopa heidän lapsenlapsiaan. Psykologisen trillerin päähenkilö on venäläisagentti Maxim Isajev, joka on onnistunut soluttautumaan natsi-Saksan ytimeen valehenkilönä “Otto von Stierlitz”. Päähenkilö on yhdistelmähahmo monesta tunnetusta tiedustelijasta kuten Kim Philby ja Richard Sorge. Sarja muutti kuvaa natseista esittelemällä heidät brutaalien tappajien sijaan älykkäinä vehkeilijöinä. Myös tv-sarjan hieno musiikki on saavuttanut kuolemattomuuden. Käsite “Stierlitz” tunnetaan Venäjällä kaikkialla ja se tarkoittaa mestarivakoojaa. Julian Semjonon kirjoitti Krimillä Jaltan huvilassaan, joka nykyisin on kirjailijan kotimuseona.
MAINOS. Z-kirjat on julkaissut kolme suomalaisen huippukirjoittajan teosta Ukrainan tapahtumista. Teokset ovat Matti Rossin “Raunioista nousee Donbass – Operaatio Z:n tausta“, toimittaja Leena Hietasen “Antifasistin päiväkirja – Viron apartheidista Ukrainan sisällissotaan” ja Janus Putkosen elämäkerta “Patriootin päiväkirja 1 – kohti maanpakoa“. Teokset ovat tilattavissa edullisena kesäpakettina 30 euron hintaan (sis. postikulut). Tilaukset osoitteesta [email protected]
MAINOS. Valkovenäläinen Polimaster SIG-RM1208 on maailman ainoa rannesäteilymittari, mukana sveitsiläinen laatukello Ronda 763. Mittaa säteilyä ympärivuorokautisesti ja hälyttää vaaran uhatessa. Tilaukset ja tiedustelut [email protected]
Jatkuu…
Sarjan katsojamääräksi on laskettu 70 miljoonaa. Neuvostoliitossa vuonna 1973 sarja oli suuri sensaatio: ohjelmaa seurattiin niin intensiivisesti, että kadut tyhjenivät esitysaikaan, rikollisuus laski, sähkönkulutus kasvoi ja vedenkulutus väheni. “Kevään 17 hetkeä” todellakin yhdisti neuvostokansaa. Siitä lähtien sarjaa on esitetty yhä uudelleen ja kaikki tuntevat sen. Vakoilujännärin päähenkilö on venäläinen salainen agentti Maxim Isajev, joka on soluttautunut natsi-Saksan salaiseen palveluun valenimellä Max Otto von Stirlitz. Sarja kuvattiin 1971-1973 ja ensiesitys oli suunniteltu voitonpäiväksi toukokuussa 1973. Yleisö näki kuvan ensimmäisen osan 11.8.1973. Elokuva saavutti laajan suosion Neuvostoliitossa. Suurta huomiota herätti myös Mikael Tariverdijevin säveltämä hyvin tunteikas tunnusmusiikki, joka muistuttaa jossakin määrin Francis Lain säveltämää “Love Storyn” tunnussävelmää. Alkuteos ilmestyi vuonna 1969. Kirjailija Julian Semjonov syntyi Moskovassa 1931, opiskeli Moskovan valtiollisessa yliopistossa itämaisia kieliä ja toimi Afganistan-asiantuntijana, tulkkina, toimittajana ja kaikkien tuntemana jännityskirjailijana. Lioznovan ohjaaman sarjan alkuperäinen kokonaispituus oli mahtavat 840 minuuttia eli 70 minuuttia kukin jakso. Vuonna 2009 valmistui sarjan 35-vuotisjuhlan kunniaksi entisöity, uudistettu ja väritetty versio Lioznovan johdolla. Semjonov kirjoitti romaaneitaan Krimillä, missä toimii nykyisin hänen kirjailijamuseonsa.
Romaanin ja elokuvan sankari on Max Otto von Stirlitz, oikealta nimeltään Maksim Maksimovitz Isaev. Stirlitz on neuvostoliittolainen vakoilijasankari, joka on jollakin tavalla verrattavissa länsimaiseen James Bondiin. Stirlitzin sarjassa ja henkilökuvassa on kuitenkin enemmän syvyyttä ja historiallista todenperäisyyttä. Elokuva sijoittuu helmikuun 12. ja 24. maaliskuuta 1945 väliseen aikaan. “Kevään 17 hetkeä” ei ole sankaritekojen kronologiaa. Seikkailu on enimmilläänkin vain tausta. Ohjaajan huomio keskittyy mieheen, hänen tunnekokemuksiinsa, sopusoinnussa Tariverdijevin kuolemattomien melodioiden kanssa.
Neuvostotiedustelu päätti lähettää Maxim Isajevin Saksaan, kun Saksassa kansallissosialistinen puolue ja Hitlerin nousivat valtaan ja tilanne paheni. Tätä vaikeaa tilannetta tarvetta varten luotiin valehenkilö “Max Otto von Stirlitz”, tarina saksalaisesta aristokraatista, joka etsi suojaa Saksan konsulaatista Sydneystä Shanghaissa tapahtuneen ryöstön jälkeen. Toisen maailmansodan aikana “Stirliz” työskenteli Saksan tiedustelun palveluksessa Espanjassa, Jugoslaviassa, Puolassa ja Ukrainassa. Sodan loppuvaiheissa Stalinin määräyksestä Stirlitzin piti murtaa saksalaisten erillisrauhaneuvottelut Lännen kanssa. Stirlitz saa selville, että Himmler oli aloitteen tekijä erityisrauhalle ja yritti parhaansa mukaan hän johtaa puolueen johtohahmot törmäyskurssille toistensa kanssa. Stirlitzin suosikkijuoma oli armenialainen konjakki, suosikkisavuke Caro, mutta hän ei ollut sellainen naistenmies. Tarina on kuitenkin mielikuvitusta, eikä sillä ole tarkkaa vastinetta todellisuudessa. Romaanissa ja elokuvassa yhdistetään neuvostovakoojien ihanneominaisuudet toisiinsa. Strilitrzin esikuvia ovat esimerkiksi Kim Philby, Richard Sorge ja Willy Lehmann. Sarjasta on jäänyt elämään monia kuuluisia lentäviä lauseita ja mietelmiä:
“Onnellisimpia ihmisiä maan päällä ovat ne, jotka voivat vapaasti käsitellä aikaa ilman pelkoa seurauksista.”
“Pieni valhe herättää paljon epäluottamusta.”
“Jos poltat amerikkalaisia savukkeita, olet myynyt isänmaasi.”
Lähteet: REN-TV, Wikipedia, Rus.lib
