Ohjaaja Aki Kaurismäki ehti jo lopettaa uransa Toivon tuolla puolen– elokuvaan vuonna 2017, mutta katsojien iloksi ura jatkuu ”työläistrilogian neljännellä osalla” Kuolleet lehdet.
Holappa (Jussi Vatanen) on työmaalla juopotteleva hiekkapuhaltaja, ja Ansa (Alma Pöysti) nollatuntisopimuksella sinnittelevä myyjä. Molemmat saavat potkut, ja sattumankauppaa tapaavat toisensa Helsingin yössä. Orastavan rakkauden eteen kasaantuu kaurismäkeläisiä esteitä, mutta lopun länkkärihenkinen loppu lupaa toivoa.
Kuolleitten lehtien sarkastinen huumori herättää naurunpyrskähdyksiä, ja ryydittävät melankolista tarinaa.
Elokuvassa näkyvän kalenterin mukaan eletään vuotta 2024, ja vaikka kaupoissa käytetään viivakoodeja, maahanmuuttajia on eri rooleissa, ja työtä tehdään nollatuntisopimuksilla, Kaurismäen Helsinki on jäänyt 1980-luvulle. Talot ovat rapistuneita ja tsaarinaikaisia, sisustus huokuu menneitä vuosikymmeniä, kuten television kokoisesta mikroaaltouunista voi päätellä. Tupakkaa poltetaan sumeilematta sisällä ja ulkona. Nykyaika kuuluu lähinnä radiossa, joka kertoo vain Ukrainan sodan tapahtumista.
Väistämättä tekee vertailuja Jussi Vatasen ja Alma Pöystin sekä Matti Pellonpään ja Kati Outisen välillä. Vatanen ja Pöysti vetävät vertoja Kaurismäen vanhojen elokuvien päähahmoille. Melankolinen vire ja puhuttu kirjakieli istuvat hyvin nuoremman sukupolven hahmoihin.
Juonen rakkaustarina ja sen sivuhahmot (Janne Hyytiäinen, Nuppu Koivu, Martti Suosalo, Alina Tomnikov) jäävät hieman sivuun katsojan kiinnittäessä huomionsa elokuvan nykyaikaa ja mennyttä yhdistävään kuvastoon. Rosoisten asiakkaitten, lähinnä miesten, kansoittamat kaljabaarit vievät vanhempien katsojien ajatukset viime vuosituhannelle. Melkein odottaa Suomen markkojen vaihtavan omistajaa baaritiskillä. Myös elokuvan musiikki soittaa menneitä säveliä.
Kuolleet lehdet on erinomainen elokuva, mutta ei Aki Kaurismäen paras. Kuolleista lehdistä pitää sellainen katsoja, joka pitää myös Kaurismäen aiemmista. Mikäli työläistrilogian aiemmat osat kolahtivat, kolahtaa myös Kuolleet lehdet.
Aki Kaurismäen Kuolleet lehdet on piristävä ruiske tietokoneilla tehtyjen supersankarien ja kauhuelokuvien demonien keskellä. On hienoa nähdä, että vielä tehdään elokuvia, joissa ihmiset ja ihmisten elämä on pääosassa.
5/5 oluttuoppia
Esa Paloniemi