Terijoella on entisöity loistokuntoon O. W. Kuusisen johtaman Terijoen hallituksen käytössä 1939–1940 ollut historiallinen rakennuskokonaisuus. Ranskalainen professori Maurice Carrez on muistuttanut, että juuri O. W. Kuusinen ensimmäisenä pyysi julkisesti Suomelle itsenäisyyttä. Koska porvarillinen Suomi on halunnut omia itsenäisyyshankkeen itselleen, se on aina inhonnut ja pelännyt Kuusista. Myös “Kuusisen palatsi” herättää suomalaisessa establishmentissa edelleen kauhun tunteita.
Jatkuu mainoksen jälkeen…
MAINOS. Valkovenäläinen Polimaster SIG-RM1208 on maailman ainoa rannesäteilymittari, mukana sveitsiläinen laatukello Ronda 763. Mittaa säteilyä ympärivuorokautisesti ja hälyttää vaaran uhatessa. Muotoilultaan tyylikäs peli, sopii myös naiselliseen ranteeseen! Tilaukset 0405035474
Neuvostoliiton aikana 1970- ja 1980-luvuilla otettiin iisisti, siihen aikaan Kuusisen palatsissa toimi Leninzdat-kirjankustantamon kirjailijaresidenssi, mutta 1990-luvulta lähtien rakennuskokonaisuus pääsi rappeutumaan. Nyt “Kuusisen tilukset” on kunnostettu priimakuntoon. Kyseessä on historiallinen rakennuskokonaisuus vuodelta 1914: kartano, palvelusiipi, kasvihuone, kylpyläkompleksi, hedelmätarha ja luonnonpuisto, jossa on monivuotisia puita. Kokonaisuus sijaitsee 1,15 hehtaarin tontilla ja 800 metrin päässä kaupungin rannasta Suomenlahdella. Terijoki kuuluu hallinnollisesti Pietarin kaupunkiin. Historiallista rakennuskokonaisuutta rekonstruoitiin huolella suojelukomitean valvonnassa. Rakennuskompleksin hallinnoijan ylläpitämällä verkkosivustolla todetaankin, että paikan arkkitehtoninen ilme, sijainti ja rakennuskokonaisuus voisivat sopia esimerkiksi “valtiolliseksi edustustilaksi”. Rakennuskokonaisuus ei ole julkisessa myynnissä, mutta kotisivun perusteella tarjouksia otetaan vastaan vakavasti otettavalta taholta. Venäjälle vihamielisen Suomen kansalaisilla ei ole enää oikeuksia kiinteistöhankintoihin.
Paikan rakennutti 1914 venäläinen nimineuvos Novikov, joka osti tontit Sakari ja Helena Savolaiselta 4 850 ruplalla vuonna 1913. Kauppakirjasta käy ilmi, että myyjien henkilöllisyyden todisti Terijoen luterilaisen yhdyskunnan edustaja, kauppakirjaa komistivat Savonlinnan piispan ja Terijoen yhdyskunnan sinetit. Kartanon sitten ostanut Ivan Lassman vuokrasi 1923 sen Kannaksen rajavartioston esikunnan käyttöön, kunnes rakennukset myytiin apteekkari Uno Hagbergille, jolta Suomen valtio osti rakennuksen ja rakennukseen tuli Terijoen ensimmäisen jääkäripataljoonan upseerikerho 1928. On järkyttävää ajatella, että Venäjä-vihan silloinkin kyllästämä suomalaishallinto oleili tuolloin näinkin lähellä Pietaria.
Rakennuksesta tuli Otto Wille Kuusisen kansanhallituksen istuntopaikka talvella 1939. Suomen kansanhallitus teki sopimuksen ystävyydestä ja keskinäisestä avunannosta Neuvostoliiton kanssa. Näin Kuusinen itse muistelee:
”Vuoden 1939 lopussa, jolloin Suomen hallitus kieltäytyi mistä tahansa sopimuksesta Neuvostoliiton kanssa ja provosoi vihamielisellä käyttäytymisellään sodan puhkeamisen Suomen ja Neuvostoliiton välillä, minä NKP(b):n keskuskomitean suostumuksesta yhdessä muutamien muiden SKP:n keskuskomitean jäsenten kanssa muodostin Kannaksen vapautetulle osalle väliaikaisen ‘Suomen kansanhallituksen’, joka kehotti Suomen työtätekeviä kukistamaan taantumuksellisen hallituksen, tukemaan Punaisen armeijan kamppailua ja pystyttämään Suomeen demokraattisen järjestyksen. Neuvostoliiton ja Suomen välillä solmitun rauhan jälkeen (maaliskuussa 1940) tämä väliaikainen hallitus lopetettiin”.
Ranskalaisen Dijonin yliopiston uuden historian professori Maurice Carrez on katsonut, että Suomen porvaristo vihaa O.W. Kuusista, koska Kuusinen ensimmäisenä pyysi julkisesti Suomelle itsenäisyyttä. Suomen porvariston rakentama vanha legenda oli pitää itsenäisyyttä porvariston omana ”leikkikaluna”, mutta todellisuudessa suurin osa porvaristoa pelkäsi itsenäisyyttä. Kuusinen mahtuu porvariston legendaan huonosti. Professorin mukaan Kuusinen oli tosi patriootti, mutta ei tyhmä nationalisti: ”Kuusinen rakasti kovasti Suomea ja sen kulttuuria. Hän on aina kirjoittanut suomeksi. Hän ei milloinkaan viihtynyt Venäjällä. Pärjäsi, muttei viihtynyt”. Mitä tulee Terijoen hallitukseen, professori Carrez ei ole varma, mikä oli Kuusisen oma todellinen kanta tuohon ”nukkehallitukseen”.
Mannerheim imeskelee korskeasti sikariaan Kuusisen hallituksen residenssin portailla, alempana virnuilee myös Risto Ryti. Kuva otettu ilmeisesti lokakuussa 1941. Kuten nykyisinkin, tuolloin uskottiin Venäjän pikaiseen häviöön. Mutta toisin kävi. Mannerheim oli niin kade Kuusiselle, että alkoi kutsua Kuusisen residenssiä “Mannerheimin datsaksi”.
Jatkosodan aikana Novikovin palatsissa oli vähän aikaa Pajarin divisioonan esikunta ja myöhemmin JR 48:n esikunta. Lokakuussa 1941 talossa vieraili myös marsalkka Mannerheim. Sen jälkeen virheellisesti kartanoa on kutsuttu joskus jopa ”Mannerheimin datsaksi”. Sotien jälkeen kartanossa toimi kirjankustantamo Lenizdatin lepokoti ja pioneerileiri.
Aikojen kuluessa rakennus pääsi rappiolle ja huutokaupattiin yksityiselle. Suomen sotahistoriallinen seura kertoo, että kohdetta alettiin remontoimaan keväällä 2016. Venäläiset lähteet tuovat kuitenkin ilmi, että peruskorjauksen urakoitsija aloitti jo vuonna 2013. Nyt remontti on saatu valmiiksi. Rakennus on saanut suojelupäätöksen.
Lähteet: Novikov Suomen sotahistoriallinen seura Kudago Terijoen kirjasto Zaks
Rudolf Sykiäinen, Siveltimenvetoja Otto Wille Kuusisen muotokuvaan. Ulkopolitiikka Vol. 2 No 1 (2005)
Professori Maurice Carrez: ”O.W. Kuusinen rakasti Suomea – Hän on Suomen itsenäisyyden keskushahmo”. Ulkopolitiikka Vol. 2 No. 1 (2005).
MAINOS. Z-kirjat on julkaissut kolme suomalaisen huippukirjoittajan teosta Ukrainan tapahtumista. Teokset ovat Matti Rossin “Raunioista nousee Donbass – Operaatio Z:n tausta“, toimittaja Leena Hietasen “Antifasistin päiväkirja – Viron apartheidista Ukrainan sisällissotaan” ja Janus Putkosen elämäkerta “Patriootin päiväkirja 1 – kohti maanpakoa“. Teokset ovat tilattavissa edullisena kesäpakettina 30 euron hintaan (sis. postikulut). Tilaukset 0405035474
