ZZZZZ
Panemin laulava vallankumous
Suzanne Collinsin kirjoihin perustuvat neljä Nälkäpeli-elokuvaa menestyivät erinomaisesti, ja lukijat sekä katsojat jäivät kaipaamaan tarinalle jatkoa.
Varsinaista jatko-osaa ei vielä ole tullut, mutta viime aikoina suosituksi tullut esiosa korjaa puutteen. Ilman Katniss Everdeeniä (Jennifer Lawrence) ja alkuperäistä Coriolanus Snow’ta (Donald Sutherland) Nälkäpeli jää harmaaksi ja hengettömäksi.
Puoli vuosisataa ennen kuin Katniss Everdeen aloittaa vallankumouksen, Panemin synnyttäneestä julmasta sodasta on kulunut kymmenen vuotta. Nälkäpelejä pelataan, mutta ne ovat yksinkertaiset tappojuhlat ankealla areenalla, ja Katnissin ajan värikäs, Euroviisumainen spektaakkeli loistaa poissaolollaan. Tylsä teurastus haukotuttaa katsojia, ja Panemin johtajat etsivät keinoja nostaa katselulukuja.
Nuori Coriolanus Snow on epäsuosioon joutuneen Panemin ylimyksen köyhyyteen vajonnut poika, joka yrittää sulautua valiokoulun nuoren yläluokan joukkoon. Opiskelijatoverit ovat koppavia, ja halveksivat köyhiä maalaisia.
Snow tovereineen määrätään Nälkäpeliin komennettujen lasten ja nuorten kaitsijoiksi, ja hän näkee mahdollisuuden menestykseen, jos vain hänen kaitsettavansa, räväkkä laulaja Lucy Gray Baird (Rachel Ziegler) voittaa Nälkäpelin. Lucy Gray itse haluaa vain selvitä kisoista hengissä.
Elokuvan Panem on latinankielisine etunimineen sekoitus antiikin Roomaa, harmaudellaan Orwellin Vuotta 1984, ja Vyöhyke 12 kuvastaa nimiä ja musiikkia myöten Amerikan Syvää Etelää. Kapina vyöhykkeillä kytee yhä, ja rauhanvartijat pitävät kuria yllä kovilla otteilla.
Uuden Nälkäpelin sivuhahmot ovat mainio galleria. Peter Dinklage (Game of Thrones) on synkkä Casca Highbottom, jolla on jotain Coriolanus Snow´ta vastaan. Josh Andrés Rivera on rikas, mutta Capitolin seurapiirien hylkimä nousukas, joka kapinoi omalla tavallaan. Viola Davis esittää loistavalla tavalla epävakaalta vaikuttavaa Nälkäpelien johtajaa. Veteraani Fiola Flanagan (The Macahans, The Others) tekee pienen, mutta mieleenpainuvan roolin köyhtyneenä Snow´n isoäitinä.
Balladi laululinnuista ja käärmeistä nykyaikainen elokuva, jossa kukaan ei ole täysin paha, eikä täysin hyvä. Jokainen yrittää tavalla tai toisella ajaa omaa etuaan. Luonnollisesti Coriolanus ja Lucy Gray rakastuvat, mikä tuo oman mielenkiintonsa elokuvaan. Alkuperäiset Nälkäpelit nähneet tietävät, että romanssilla ei voi olla onnellista loppua.
Elokuva on tehty taiten ja isolla rahalla, mutta siinä on rahastuksen maku. Balladi laululinnuista ja käärmeistä ei yllä alkuperäisten tasolle, ja hahmot jäävät pinnallisiksi. Valopilkkuna Rachel Zieglerin laulut auttavat, mutta eivät riitä värjäämään yleistä harmautta.
Nälkäpeli-elokuvien jännitys oli tribuuttien välinen kamppailu, ja heidän kansansuosionsa. Uusimmassa Nälkäpelissä tribuutteja tapetaan todellakin tappotahtiin, ja he jäävät tarinasta sivuun.
Balladissa laululinnuista ja käärmeistä ei ole riittävästi väkivaltaa ja liian kevyt juoni, mutta se ei estä Nälkäpelifaneja katsomasta elokuvaa. Fanit saavat toivomansa uuden osan, joskin se jää haljuksi versioksi alkuperäisistä.
Esa Paloniemi
