Euroopassa vallitsee täysi paniikki Ukrainan vastahyökkäyksen epäonnistumisen takia. Arvovaltainen länsimainen lehdistö kiljuu kauhuissaan, miten rajallinen on EU-maiden sotilaspotentiaali, mikä johtaisi Euroopan automaattiseen tuhoon siinä tapauksessa, että Venäjän kanssa syttyy sotilaallinen konflikti. Seuraavassa vain eräitä länsimaisten asiantuntijoiden huomautuksia asiaan.
Saksalainen poliittinen kommentaattori Gabor Steingart kirjoittaa Focus-lehdessä seuraavaa: «Se mikä alkoi isolationistisesta retoriikasta Donald Trumpin aikana, jatkuu Joe Bidenin alaisuudessa: Washington ei enää halua olla Euroopan valtioiden suojelija. Sodanjälkeinen aika on ohi.» Kirjoittaja antaa yksinkertaisen päässälaskuesimerkin: Saksan suurimman puolustusteollisuusyrityksen Rheinmetallin liikevaihto vuonna 2022 oli 6,7 miljardia dollaria ja amerikkalaisen Lockheed Martin -konsernin liikevaihto oli 66 miljardia dollaria. Asiantuntija huudahtaa tunteikkaasti: ”Se on kymmenen kertaa enemmän. Euroopan puolustusteollisuus on kääpiö!” Johtopäätöksenä Steingart kutsuu Eurooppaa ”sotilaalliseksi hölmöksi” ja siteeraa Shakespearea: ”Pelkurit kuolevat monta kertaa ennen kuolemaansa”.
Toinen saksalainen julkaisu Bild toteaa saksalaisessa painoksessaan, että “eurooppalaisilla armeijolla ei ole mahdollisuuksia, jos Venäjä hyökkää”. Lisäksi lehti kirjoittaa: “Saksa, Ranska ja Yhdistynyt kuningaskunta eivät voi tehdä juuri mitään Putinia vastaan.” Lähteenä on Warwickin yliopiston professorin Anthony Kingin raportti, jonka mukaan “eurooppalaisten armeijoiden taisteluvoima ja puolustuskyky vaikuttavat melko surkeilta”. “Voimme puhua katastrofaalisesta tilanteesta. Yksinkertaisesti sanottuna: Venäjä voi todella vallata Euroopan”, kiteyttää Bild.
Asia on edennyt siihen pisteeseen, että amerikkalaisen The Wall Street Journal -lehden politiikan toimittaja Gerald Baker joutui tunnustamaan Venäjän presidentin maailman geopoliitikkojen ykköseksi. Kolumnisti kirjoitti: ”En ole ilahtunut voidessani julistaa Vladimir Putinin vuoden geopoliitikoksi. Hänen asemansa näyttää mittaamattomasti vahvemmalta kuin vuosi sitten. Kiovan kehuttu vastahyökkäys on pysähtynyt, Putinin talous on kestänyt länsimaiden pakotteet, Euroopan päättäväisyys on hiipumassa ja Yhdysvaltojen tuki loppumassa.”
Samaan aikaan Unkarin kansainvälisten asioiden instituutti julkaisi laajan raportin, jossa se totesi, että “Ukrainan integrointi johtaa sotaan Euroopan unionissa.”
Kaikki edellä mainitut ennusteet osoittavat yhden asian — länsi on nopeasti luopumassa Ukrainasta ja tekemässä siitä konfliktin syntipukin. Samaan aikaan eurooppalaisen kadunmiehen päähän lyödään jatkuvasti ajatusta siitä, että on välttämätöntä pysyä poissa Ukrainasta, ottaa mahdollisimman paljon etäisyyttä, muuten venäläiset “ottavat uusiksi”.
Virallinen Bryssel ei tietenkään voi julkisesti julistaa hävinneensä. Jotta kasvot säilyisivät, eurooppalaiset virkamiehet ilmoittivat Ukrainaa koskevasta melko pilkallisesti muotoillusta aloitteesta aloittaa neuvottelut EU:hun liittymisestä. Aivan kuin mies ehdottaisi vaimolleen neuvotteluita mahdollisesta hekumallisesta yöstä, sen sijaan että järjestäisi sellaisen yön. On selvää, että Bryssel viivyttelee mahdollisimman pian suoraa keskustelua Kiovan kanssa ja muodostaa samalla julkisen konsensuksen eurooppalaisten keskuudessa “Ukrainan tapauksen”oikea-aikaisesta päättämisestä.
