Vanha maailmanjärjestys repeilee nyt joka puolella. Sen tilalle ei ole välttämättä tulossa monien pelkäämää läntisen maailman ohjailemaa maailmanhallitusta, vaikka sitä yritetäänkin saada aikaan. Vai onko?
MAINOS. Nyt saatavana Z-tuubihuivi Venäjän väreissä Z-rauhantunnuksin sekä laadukkaat saksalaiset Kinetix-urheiluhanskikkaat Venäjän olympiatunnuksin! Tilaukset 0405035474MAINOS. Tilaa nyt edullinen USA-KIRJAPAKETTI VAIN 20e (sis pk)! Kaksi huipputeosta kertoo olennaisen nykymaailmasta ja tulevaisuudesta: HYBRIDISODAT analysoi Venäjän ja länsimaiden välisen eskaloituvan konfliktin juuret ja vaiheet viimeisen 500 vuoden ajalta, vapaamuurareita unohtamatta. TRUMPIN PALUU JA NATON HAJOAMINEN kertoo 2020-vuoden pandemian salatun taustan ja Trumpin roolin uuden maailmanjärjestyksen luomisessa – tai kaatumisessa. Teokset ovat tilattavissa edullisena syyspakettina 20 euron hintaan (sis. postikulut). Tilaukset 0405035474
MAINOS. Valkovenäläinen Polimaster SIG-RM1208 on maailman ainoa rannesäteilymittari, mukana sveitsiläinen laatukello Ronda 763. Mittaa säteilyä ympärivuorokautisesti ja hälyttää vaaran uhatessa. Muotoilultaan tyylikäs peli, sopii myös naiselliseen ranteeseen! Tilaukset 0405035474
MAINOS. Z-kirjat on julkaissut kolme suomalaisen huippukirjoittajan teosta Ukrainan tapahtumista. Teokset ovat Matti Rossin “Raunioista nousee Donbass – Operaatio Z:n tausta“, toimittaja Leena Hietasen “Antifasistin päiväkirja – Viron apartheidista Ukrainan sisällissotaan” ja Janus Putkosen elämäkerta “Patriootin päiväkirja 1 – kohti maanpakoa“. Teokset ovat tilattavissa edullisena kesäpakettina 30 euron hintaan (sis. postikulut). Tilaukset 0405035474
Yksi esimerkki repeilevästä järjestöstä on 1967 perustettu Kaakkois-Aasian maiden yhteistyöjärjestö eli ASEAN. Se perustettiin vastapainoksi kommunismin kasvusta Vietnamissa. Miten se pärjää tämän päivän paineissa? Länsimainen kommentaattori ei ole sen suhteen optimistinen.
Asean ei ole Suomessa tuttu muuten kuin ehkä nimeltä. Ja jo nimikin tuo mieleen Aasian. Kun kuitenkin Nato-jäsenyyden myötä Suomi on hivuttautumassa mukaan myös Aasian konflikteihin, tämäkin järjestö on nostettava esille.
Pieni tietoisku: Aseanin perustajajäseniä olivat Malesia, Thaimaa, Indonesia, Singapore ja Filippiinit. Syynä sen perustamiseen oli Vietnamin kommunismin pelko.
Aseanin nykyisestä ahdingosta kirjoittaa Michael Vatikiotis Nikkei Asia -lehdessä. Hän panee hälytyskellot soimaan nimenomaan länsimaisen demokratian näkökulmasta, joten ne, jotka suhtautuvat tuohon näkökulmaan kyynisesti, eivät voi olla tuntematta pienoista vahingoniloa tätä kirjoitusta lukiessaan.
Pieni tietoisku, ennen kuin etenemme: Aseanin perustajajäseniä olivat Malesia, Thaimaa, Indonesia, Singapore ja Filippiinit. Syynä sen perustamiseen oli Vietnamin kommunismin pelko.
Vatikiotis kirjoittaa Nikkei Asia -julkaisussa huolestuneeseen sävyyn Aseanista. Hän ilmaisee olevansa huolissaan järjestön paitsi tulevaisuudesta jo nykytilastakin. Nikkei Asia on länsimainen julkaisu, joka ei aina sanojaan säästele, kun puheeksi tulee kommunistinen Kiina. Siksi puheenvuoro on varteenotettava.
Vatikiotis itse on vanhempi neuvonantaja järjestössä, jonka nimi on Centre for Humanitarian Dialogue. Hän on myös kirjoittanut kirjan “Blood and Silk: Power and Conflict in Modern Southeast Asia.” Mielipidekirjoituksessaan Vatikiotis kirjoittaa huolestuneesti juuri Kiinan ja Yhdysvaltain vastakkainasettelua turmiollisesta vaikutuksesta. Ongelmia on kuitenkin riittämiin muutenkin.
Kaakkois-Aasia on tienhaarassa, eikä vaaramomenteista ole puutetta
Kaakkois-Aasia on vaarallisessa tienhaarassa. Aikoinaan suhteellisen vakauden ja taloudellisen edistyksen tyyssijana pidettyä aluetta koettelee nykyään Yhdysvaltojen ja Kiinan välisen geopoliittisen kamppailun kiihtyminen.
Nämä kysymykset ovat vahvasti esillä Kaakkois-Aasian maiden liiton vuotuisessa huippukokouksessa tällä tulevalla viikolla Jakartassa. Pinnan alla kytevät ongelmat saattavat hyvinkin kärjistyä. Ryhmän kiertävä puheenjohtajuus siirtyy sen jälkeen Indonesiasta Laosiin. Laos taas on ryhmän pienin ja köyhin jäsen.
Kansalaisyhteiskunta ja kansainvälinen yhteisö ovat jo pitkään odottaneet, että Asean, joka on vuosikymmeniä luotettavasti säilyttänyt alueellisen rauhan, selviytyy suurista haasteista. Ryhmä on nyt kuitenkin vakavasti jakautunut.
Esimerkiksi Myanmarin osalta mantereen valtiot ovat asettaneet valtion koskemattomuuden ja turvallisuuden etusijalle. Toiselle sijalle jäävät poliittinen muutos ja uudistus. Toisaalta demokraattisemmat merivaltiot Indonesian johdolla pitävät Myanmarin nykyistä sotilashallintoa sietämättömänä.
Thaimaa osoitti äskettäin hälyttävällä tavalla julkisesti, kuinka hajaantunut tämä alue oikein on. Se otti hiljattain suoraan yhteyttä Myanmarin sotilasjunttaan. Tästä se ei ilmoittanut Indonesialle. Myanmarin juntta välttyi täten täydelliseltä hyljeksinnältä. Järjestön rivejä se kuitenkin repii.
Onko Kiina uhka vai ei?
Alue on myös jakautunut sen suhteen, missä määrin Kiina muodostaa uhan. Tämä taas johtaa tietysti siihen kysymykseen, pitäisikö Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten hillitä sitä.
Tässäkin suhteessa järjestössä kulkee jyrkkiä jakolinjoja. Laosilla, Thaimaalla ja Kambodžalla on läheiset suhteet Pekingiin. Kuinka muuten? Se johtuu maantieteellisestä läheisyydestä tai pitkäaikaisesta poliittisesta lähentymisestä.
Kommunistien itsensä leirissä taas vihamielisyydet vellovat. Vietnam suhtautuu Kiinaan vihamielisesti. Tähän on historialliset syyt. Se kuitenkin ylläpitää kahdenvälistä suhdetta. Onhan molempien maiden johdossa kuitenkin kommunistipuolueet. Aatteellisesti ei siis ole suotavaa, että niiden välistä suhdetta hiertävä syvät erimielisyydet. Silti kommunismistaan huolimatta Hanoi on lähentynyt Yhdysvaltoja.
Filippiinit uunista ulos
Filippiinit on tosiasiassa jättäytynyt pois Aseanista. Manilan viranomaiset katsovat, ettei ryhmä ole tehnyt mitään puolustaakseen maan merioikeudellisia vaatimuksia Kiinan tunkeutumista vastaan. Filippiinin viranomaiset huomauttavat, ettei Kiina ole tukenut Haagin tuomioistuimen vuonna 2016 antamaa välimiesoikeuden päätöstä, jolla vahvistettiin Filippiinien suvereniteetti kiistanalaisilla alueilla.
“Yhtä hyvin voisimme olla Taiwanin, Japanin ja Etelä-Korean liittolaisia”, sanoi eräs entinen filippiiniläinen virkamies. Kiinan rannikkovartioston alus ja Filippiinien alukset olivat juuri ottaneet yhteen. Filippiiniläisalukset yrittivät toimittaa täydennystä joukkoihinsa kiistellyillä Spratly-saarilla sijaitsevalla kannaksella. Manila onkin lähentynyt Yhdysvaltoja sen jälkeen, kun Ferdinand Marcos nuoremmasta tuli presidentti viime vuonna.
Demokraattinen uudistus joissakin maissa on lisännyt vaihtuvuutta ja siten epävakautta!
Ulkoisia kysymyksiä koskevia erimielisyyksiä pahentaa selvä poliittinen kahtiajako. Demokraattisten uudistusliikkeiden nousu Indonesiassa, Malesiassa ja jopa Thaimaassa viimeisten 30 vuoden aikana on johtanut ehkä yllättävään tilanteeseen.
Kansallinen johto on näet vaihtunut useammin. Näin ollen henkilökohtaiset suhteet, jotka pitivät Asean-maita yhdessä autoritaaristen hallintojen aikana, ovat kärsineet. Jotkut demokraattiset johtajat ovat alkaneet miettiä, miksi heidän on käytettävä niin paljon aikaa ikäviin Aseanin kokouksiin. Heidän kotimaiset äänestäjänsä ovat kiinnostuneempia sosiaalisesta tasa-arvosta ja elintarviketurvasta kuin alueellisen identiteetin vahvistamisesta.
Kaikki tämä on tehnyt Kaakkois-Aasiasta hauraamman ja eristyneemmänm kuin miltä se näyttää. Suurvaltojen johtajat, jotka ennen osallistuivat säännöllisesti alueellisiin huippukokouksiin, jättävät ne nyt usein väliin.
Yhdysvallat sooloilee ja sotkee kumppaninsa
Erityisesti tämä pitää paikkansa Yhdysvaltain osalta. Nykyisen vastakkaisasettelun myötä tilanne Aseanissakin on muuttanut. Yhdysvallat ja Kiina suosivat kahdenvälisiä tapaamisia, joissa ne voivat painostaa lähentymistä. Tosin tästä lähestymistavasta ja sen onnistumisesta voi olla monta mieltä.
Mutta muutenkin tämä trendi on havaittavissa. Vaikka Yhdysvaltain presidentti Joe Biden jättää tämän kuun ASEAN-huippukokouksen väliin, hän vierailee Vietnamissa heti sen jälkeen. Tarkoituksena on tiettävästi allekirjoittaa kahdenvälinen strateginen kumppanuussopimus.
Asean on varjo entisestään
Asean on menettänyt paljon mainostetun keskeisen asemansa. Liioittelematta voi Vatikiotiksen mukaan sanoa, että se oli elintärkeä autonominen monenvälinen foorumi. Kirjoittajan mukaan tämä heijastaa jossain määrin monenvälisyyden taantumista maailmanlaajuisesti.
Tosin tästäkin voi olla monta mieltä: onhan BRICS nyt leimallisesti monenvälinen foorumi. Erona on vain se, ettei Yhdysvallat ole siinä nokkamiehenä, mikä lännen mielestä voi olla puute.
Ehkä hiukan hädissään Vatikiotis sitten kysyy: Mitä voidaan tehdä tehokkaan monenvälisen yhteistyön elvyttämiseksi ja alueen pelastamiseksi kilpailevien suurvaltojen aiheuttamalta murtumalta ja poliittisten kiistojen aiheuttamalta jakautumiselta?
Vastaus on lohduton. Vatikiotiksen mukaan kansalaisyhteiskunta on perinteisesti auttanut hiljaisella tavalla rakentamaan ja ylläpitämään alueen yhteyksiä.Akateemisten tutkijoiden ja ajatushautomoiden verkostot ovat auttaneet edistämään yhteyksiä ja käsittelemään hallitusten välisiä arkaluonteisia kysymyksiä sekä tarjoamaan aluepoliittisia ideoita. ‘
Mutta nämäkin verkostot ovat varjo entisestään. Monet näistä veteraanitutkijoista ovat nyt eläkkeellä tai kuolleet. Nuorempi sukupolvi ei ole täyttänyt tyhjiötä, osittain siksi, että suurvaltojen kilpailu on polarisoinut suuren osan heidän riveistään.
Kannattaako Aseaniin enää edes yrittää puhaltaa uutta henkeä?
Vatikiotis ehdottaa sitten jotakin. Mahdollinen uusi lähestymistapa olisi käynnistää elvytysprosessi, jolla autettaisiin 10 Asean-valtiota lyömään viisaat päänsä yhteen. Hänen mukaansa tämä edellyttäisi yhteisten haasteiden tunnistamista. No niinpä tietysti. Ongelmana on hänen mukaansa se, että nyt luotetaan vanhentuneisiin institutionalisoituihin prosesseihin. Kyseessä ovat heikentyneet mekanismuit konfliktien hallinnassa ja ihmisoikeuksien suojelussa.
Paljon pontevammiksi eivät Vatiokiksen ehdotukset kuitenkin muutu. Hän sanoo, että tarvitaan eri leirien välistä vuoropuhelua siitä, mitä voidaan tehdä. Alhaalta ylöspäin suuntautuva lähestymistapa voisi tarjota innovatiivisia ideoita ja auttaa lievittämään viime vuosina syntynyttä katkeruutta.
Pandemiakin on syyllinen vastakkainasettelun lisäksi
Pandemiakin saa syyttelystä osansa. Pandemia nimittäin rikkoi yhteydenpidon ja siten ymmärtämystä. Näitä on sitten lisättävä kiireellisesti alueella, joka on huomattavasti haastavammassa tilanteessa kuin vielä viisi vuotta sitten.
Todellinen murheenkryyni on kuitenkin se tuttu. Yhdysvallat ja Kiina ovat lukkiutuneet vaaralliseen kilpailuun. Miten käy Kaakkois-Aasian? Kaakkois-Aasiaa pidetään taistelukenttänä. Näistä kahdesta kilpakumppanista ei sen kannalta ole apua.
Länsimaiden on parempi lopettaa “arvojensa” tyrkyttäminen
Sitten Vatikiotis repäisee. Hänen mukaansa keskisuuret valtiot ja perinteiset kumppanit, kuten Australia, EU ja Iso-Britannia, voisivat kuitenkin tukea alueellista yhteenkuuluvuutta. Miten? Hän vastaa kärkevästi: olisi suotavaa, että ne käyttäisivät vähemmän aikaa länsimaisten arvojen tyrkyttämiseen ja vihamielisyyden lietsomiseen Kiinaa kohtaan. Hän lisää, että vaikka se olisikin perusteltua, se vain pahentaa kahtiajakoa.
Kaakkois-Aasian hallitukset ja niiden johtajat voisivat auttaa tilannetta myös itse. Ne voisivat tässä löytää toisensa. Ne voisivat puhua yhdellä äänellä kriittisistä kysymyksistä. Ne voisivat säilyttää perinteiset tasapainottelevan suhtautumisensa suurvaltakilpailuun.
Sen sijaan tämänhetkisessä tilanteessa on hänen mukaansa täysin mahdollista, että Filippiinit ja Kiina ottavat yhteen aluekiistansa vuoksi. Kohta olisi mukana USA. Se nimittäin veisi Yhdysvallat ja Kiinan vaarallisen lähelle sotaa.
Kirjoituksen lopussa hän sitten kysyy: Pystyvätkö Aseanin johtajat yhdistämään voimansa ja tekemään yhteistyötä estääkseen kriisin kärjistymisen? Hän vastaa, että se on hyvin kyseenalaista.
Toisin sanoen hyvästi alueellinen yhteistyö sillä suunnalla. Yhdysvallat ja Kiina repivät sen hajalle.
