Killers of the Flower Moon: murhasalaliitto intiaanimailla

ZZZZZ 

David Grannin tietokirjaan perustuva draama Killers of the Flower Moon on lännenmaisemiin sijoittuva tarina, mutta ei aivan western. Sitä on sanottu antiwesterniksi ja revisionistiseksi westerniksi, mutta joka tapauksessa Martin Scorsesen kolme ja puolituntinen eepos on loistava elokuva.

Alku on perinteinen: yksinkertainen sotilas Ernest Burkhart (Leonardo DiCaprio)  palaa ensimmäisestä maailmansodasta Oklahoman pikkukaupunkiin, jossa osage-heimon mailta on löydetty öljyä. Osaget ovat aikansa rikkaimpia kansanryhmiä, ja hullaantuneet äkkirikastumisestaan. Rahoilla on ostettu hienoja taloja, autoja, vaatteita, koruja, sekä palkattu valkoista palvelusväkeä. Elämä on juhlaa osage-heimolle.

Valkoiset helppoheikit ottavat uusrikkailta löysät rahat pois, ja naivat rahaa avioitumalla osage-naisten kanssa. Naiset puolestaan yrittävät nousta sosiaalisilla tikapuilla avioliitolla valkoisten miesten kanssa.

Ernestin King-eno (Robert De Niro) on paikkakunnan mahtimies ja päällepäin osage-heimon hyvä ystävä ja auttaja. Todellisuudessa King on kylmä juonittelija, joka pyrkii saamaan intiaanien öljyrahat itselleen. Hän tekee Ernestistä taksikuskin ja parittaa tämän osagenainen Mollielle (Lily Gladstone).

Öljyrikkaita osageja alkaa kuolla tukuittain, mutta kaupungin poliisi jättää kuolemat tutkimatta. Erityisessä vaarassa ovat valkoisten kanssa avioituneet naiset. King-enon johtama salaliitto, jossa tuntuvat olevan mukana kaikki kaupungin valkoiset miehet, aikoo murhilla saada haltuunsa osagein öljymaat. Idea on yksinkertainen: tapetaan kaikki, jotka ovat muhkean perinnön ja valkoisen perijän välissä.

Leonardo DiCaprio loistaa laiskanpulskeana Ernestinä, josta katsoja ei saa selvää, onko hän lojaali King-enolle vai osageperheelleen. Ernest yrittää miellyttää kaikkia, ja älykkäämmät pyörittävät Ernestiä kuin hyrrää.

Lily Gladstone on surumielinen Mollie, joka yksi kerrallaan menettää perheensä, ja elää jatkuvassa kuolemanpelossa pelätessään olevansa seuraava vainaja. Mollien hidas kuihtuminen saa katsojan pelkäämään hänen puolestaan.

Robert De Niro on hyytävä kylmäsydämisenä salaliiton johtajana. Rooli tuo mieleen mafiapomot, joista ohjaaja Scorsese tunnetaan. Pitkän linjan ammattilainen De Niro ei elokuvassa juuri ilmehdi, eikä naura koskaan. Hän ohjailee, manipuloi ja murhaa ilmeen värähtämättä.

Kun sekoitetaan salaliittoon rahanahneet liikemiehet, vapaamuurarit, juutalaiset ja ripaus Ku Klux Klania, saadaan aikaan toimiva elokuva, joka pitää otteessaan koko ajan. Killers of the Flower Moon on draama, mutta katsoja ei unohda, että se perustuu todelliseen tapahtumaan.

Mestari John Lithgow ja takavuosien tähti Brendan Fraser tekevät mainiot sivuroolit elokuvan loppupuolella.

Killers of the Flower Moon on erinomainen elokuva. Heikkoutena voisi pitää intiaanien kuvausta heittopusseina, jotka vaaraa aavistamatta lähtevät murhaajien matkaan.

Tämä on elokuva jokaiselle Lännen historiasta, intiaaneista ja hyvistä elokuvista pitävälle. Jos pitää Martin Scorsesen aiemmista elokuvista, pitää myös tästä. Killers of the Flower Moon-elokuvan näppärä loppu selvittää päähenkilöitten loppuvaiheet.

5/5 Zetaa

Esa Paloniemi