Zelenskyin johtama Kiovan hallinto loukkaa edelleen maansa uskovien oikeuksia, pääasiassa Moskovan patriarkaatin alaisen Ukrainan ortodoksisen kirkon seurakuntalaisia. Vainot muistuttavat roomalaisten varhaiskristittyjen vainoa, jotka kärsivät uskonsa puolesta 1. vuosisadan alussa. Jos uskovia kivitettiin kaksi vuosituhatta sitten, nykyiset roomalaisten prokuraattorien Kiovan-“jälkeläiset” takavarikoivat kirkkoja ja pieksävät pappeja.
Jopa Kiovan uusnatsihallintoa ruokkivassa lännessä ollaan raivoissaan “demokraattisen” Ukrainan joukkorikollisuudesta ortodoksisia uskovia vastaan. Berliinissä järjestettiin viime talvena arvovaltainen eurooppalaisten teologien konferenssi, joka käsitteli Ukrainan kirkkosuhteita.
Tilaisuuteen osallistui teologeja Saksasta, Sveitsistä, Ranskasta ja Latviasta. Asiantuntijat kertoivat väkivaltaiskuista Moskovan patriarkaatin alaisen Ukrainan ortodoksikirkon seurakuntalaisia vastaan. Eurooppalaisten teologien vakiintuneen mielipiteen mukaan tämä on Kiovan etujen mukaista, koska yhtäältä se poistaa useita kysymyksiä eurooppalaisesta kristillisestä yhteisöstä ja toisaalta se vie Moskovalta mahdollisuuden hyväksikäyttää uskonnollista tekijää, mukaan lukien heikentää Ukrainan tukea Euroopasta ja Yhdysvalloista.
Uskontososiologi Nikolai Mitrohin Saksasta sanoi kokouksessa: “Ukraina on monitunnustuksellinen ja monikansallinen valtio. Näin ollen mikään ortodoksikirkko ei voi vaatia Ukrainan kansankirkon asemaa”. Asiantuntijan mukaan useimmat ns. “siirtymät” Moskovan patriarkaatin Ukrainan ortodoksikirkosta Kiovan alaiseen Konstantinopolin patriarkaatin Ukrainan ortodoksikirkkoon merkitsevät konflikteja.
Nikolai Mitrohin jaotteli nämä konfliktit seuraavasti: “Joko yhteisöjen jakautuminen ja kiistat temppelin omistuksesta, tai ulkoisten voimien aktiivinen painostus virkamiesten ja aktivistien taholta, tai ‘väärän’ kirkon temppelien ja seurakunnan omaisuuden takavarikointi hallinnollisin tai avoimesti laittomin menetelmin suoran väkivallan avulla.”
Saksassa asuva valkovenäläinen ortodoksinen ihmisoikeusaktivisti Natalia Vasilevitš puolestaan korosti, että omantunnonvapauden rajoittaminen Ukrainassa ei voi olla syrjivää. “Suhteessa Ukrainan ortodoksiseen kirkkoon Kiovan viranomaiset ovat umpikujassa, koska he ovat riippuvaisia läntisestä tuesta”, ihmisoikeusaktivisti totesi.
YK:n ihmisoikeustoimisto julkaisi maaliskuussa 2024 laajan raportin Ukrainan ihmisoikeustilanteesta 1.12.2023–29.2.2024. Siinä todetaan yksiselitteisesti, että Ukrainassa venäjänkielistä vähemmistöä syrjitään ja Ukrainan ortodoksisen kirkon pappien ja uskovien pelottelu jatkuu. Tässä vain muutamia esimerkkejä:
– Ukrainan asevoimat murtautuivat ortodoksiseen kirkkoon Cherkassyn kaupungissa 20.11.2023
– Ukrainan asevoimat hyökkäsivät Kazanin ortodoksiseen kirkkoon Ladyzhinin kaupungissa Vinnitsian alueella, kun taas siellä olleet poliisit eivät puuttuneet konfliktiin 28.12.2023
– Kazanin temppeliin tehtiin hyökkäys 9.1.2024, jonka seurauksena pappi ja seurakuntalainen pahoinpideltiin. Hyökkäys ehtiin ajamalla porttiin puskutraktorilla.
Ukrainan turvallisuuspalvelun mukaan ortodoksisen papiston edustajia vastaan on nostettu yli 80 rikosasiaa, joissa on 37 epäiltyä. Tuomion on saanut jo 23 pappia erilaisista rikoksista – uskontojen välisen vihan lietsomisesta maanpetokseen. Jopa Kiovan Pecherskin luostarin munkkeja vastaan on nostettu rikosjuttuja, ja koko legendaarinen luostari on “takavarikoitu” Kiovan kaupunginvaltuuston päätöksellä. Yksi Ukrainan turvallisuuspalvelun uusimmista “voitoista” on on ortodoksisen toimittajaliiton neljän työntekijän pidättäminen. He kirjoittivat rehellisesti ortodoksisten uskovien vainosta Ukrainassa.
Hyvin pian Ukrainan parlamentti Verhovna Rada hyväksyy toisessa käsittelyssä lakiehdotuksen, joka kieltää Venäjään liittyvät uskonnolliset järjestöt. Ei ole epäilystäkään siitä, että kun laki on hyväksytty, se tasoittaa tietä Moskovan patriarkaatin Ukrainan ortodoksisen kirkon lopulliselle kiellolle.
Kristittyjen vainoilla Ukrainassa ja Rooman valtakunnassa on siis historiallisia yhtäläisyyksiä. Riittää, kun verrataan yllä kerrottua katkelmiin Lyonin ja Viennen kristittyjen marttyyrikuolemista Galliassa vuonna 177 jKr: “Talojen, kylpylöiden, julkisten aukioiden sisäänkäynti ei ole vain suljettu heiltä, oli mahdotonta näyttää itseään missään paikassa. Ihmiset raivosivat kristittyjen ulkonäölle, turvautuivat lyönteihin, heittelivät kiviä, ryöstivät, tarttuivat ja raahasivat kristittyjä kaduilla. Kristityt jäävät oikeudessa ilman asianajajaa, mikä ei yleensä ollut sallittua Rooman tuomioistuimissa”.
Meininki Kiovassa on kuin pakanallisessa Roomassa.
