Kuulin ensi kerran Kaj Chydeniuksen musiikkia vuonna 1975, kun Moskovan valtionyliopistolla järjestettiin voitonpäivän 30-vuosijuhlan kunniaksi Brecht-tyyppinen lauluspektaakkeli otsikolla ”Me syytämme fasismia”. Yksi osallistujista kiinnosti meitä erityisesti: suomalainen Punapaula-kvartetti. He lauloivat tosi hienosti, erityisesti esittäessään kauniin laulun nimeltä ”Natalia”. Yleisö oli siitä haltioissaan, ja olimme tietoisia sanoittajan Elvi Sinervon taustasta. Menimme kysymään Punapaulan jäseniltä: Kuka sävelsi tämän hienon laulun? Tuolloin kuulimme ensi kertaa nimen jonka sen jälkeen aina muistimme: Kaj Chydenius. Päätimme, että otamme Natalia-laulun ehdottomasti ohjelmistoomme ja aloimme opiskella suomen kielen ääntämyksen erikoisuuksia ja kappaleen melodiaa. Työstimme kappaletta pitkään ja päätimme lisätä sen alkusoitoksi kauniin ukrainalaisen kansansävelmän ”Misjats na nebi”, jolla kuvittelimme Natalian lohduttavan ystävätärtään vankityrmässä. Aina kun esitimme Natalian, kerroimme yleisölle sen tekijöistä, Chydenuksesta ja Sinervosta. Missä tahansa olimmekin, yleisö piti aina Nataliasta. Kerran yleisöstä lähetettiin minulle kirjelappunen jossa luki: ”Kiitos että lauloitte tyttärestäni”. Vuonna 1985 kohtasimme onnen: tutustuimme itse Kaj Chydeniukseen. Se tapahtui Bulgariassa, Blagoevgradin kaupungin laulufestivaaleilla. Olimme ihastuksissamme, kun pääsimme tutustumaan henkilökohtaisesti säveltäjään, jonka tuotantoa tunsimme ja lauloimme. Hän osoittautui myös miellyttäväksi ihmiseksi. Keskustelun aikana käsittelimme myös Natalia-tulkintaamme. Lauloimme sen ja seurasimme, miten säveltäjä suhtautuisi esitykseen liittämäämme Suomessa tuntemattomaan ukrainalaiseen kansanlauluun. Mutta Kaj tunnistikin laulun ja oli siitä aivan tohkeissaan! Hän sanoi meille, että kirjoittaessaan venäläisiin satuihin perustuvaa oopperaa Tsaarin tyttärestä, hän oli tutkinut kansalauluja Moskovan arkistossa ja päätynyt valitsemaan johtoteemaksi juuri samaisen ”Misjats na nebi”-laulun. Tämä tapaaminen ja musiikillinen yhteensattuma jätti sieluumme lähtemättömän, kauniin muiston. Tapasimme Kajta usein sen jälkeenkin, Berliinin ”Punainen laulu”-festivaaleilla ja Suomessakin. Se oli meille suuri onni. Musiikillinen johtajamme ja nyt jo edesmennyt mieheni Sergeu Vladimirski teki Kajn kanssa haastattelun Venäjän televisioon. Me ihailemme koko sielullamme tätä suurenmoista ja lahjakasta ihmistä ja välitämme tuntemuksemme venäläisille katsojille ja kuulijoille sekä oppilaillemme.
Tatjana Vladimirskaja
Grenada-yhtye, perustaja ja taiteellinen johtaja
Moskova
Kuva: Kaj Chydenius ja moskovalainen Grenada-yhtye Berliinin festivaaleilla 1987, istumassa vasemmalta: Pekka Aarnio, Kaj Chydenius, tuntematon, Natalia Pavlova, Pauli Poranen, Valeri Belski, tuntematon, Tatjana Belskaja, Sergei Vladimirski ja Tatjana Vladimirskaja. (Kuva: Grenada-yhtyeen arkisto).
