Moon of Alabama on parhaita ns. vaihtoehtojulkaisuja. Sen sisällöstä vastaa nykyään saksalainen entinen upseeri, joka käyttää itsestään nimeä “b”. Hänen linjansa Ranskan vaikeuksiin Afrikassa poikkeaa radikaalisti siitä, mitä useimmissa vaihtoehtojulkaisuissa on vedetty. Hänen mukaansa niiden vaikeuksien takana on USA:n omanvoitonpyynti Afrikassa. Vähintään rivien välistä voi sitten lukea, että USA paneekin kaikki syyttämään sitten vaikeuksista Venäjää ja Kiinaa.
Jatkuu mainoksen jälkeen…
MAINOS. Nyt saatavana Z-tuubihuivi Venäjän väreissä Z-rauhantunnuksin sekä laadukkaat saksalaiset Kinetix-urheiluhanskikkaat Venäjän olympiatunnuksin! Tilaukset 0405035474MAINOS. Tilaa nyt edullinen USA-KIRJAPAKETTI VAIN 20e (sis pk)! Kaksi huipputeosta kertoo olennaisen nykymaailmasta ja tulevaisuudesta: HYBRIDISODAT analysoi Venäjän ja länsimaiden välisen eskaloituvan konfliktin juuret ja vaiheet viimeisen 500 vuoden ajalta, vapaamuurareita unohtamatta. TRUMPIN PALUU JA NATON HAJOAMINEN kertoo 2020-vuoden pandemian salatun taustan ja Trumpin roolin uuden maailmanjärjestyksen luomisessa – tai kaatumisessa. Teokset ovat tilattavissa edullisena syyspakettina 20 euron hintaan (sis. postikulut). Tilaukset 0405035474
MAINOS. Valkovenäläinen Polimaster SIG-RM1208 on maailman ainoa rannesäteilymittari, mukana sveitsiläinen laatukello Ronda 763. Mittaa säteilyä ympärivuorokautisesti ja hälyttää vaaran uhatessa. Muotoilultaan tyylikäs peli, sopii myös naiselliseen ranteeseen! Tilaukset 0405035474
MAINOS. Z-kirjat on julkaissut kolme suomalaisen huippukirjoittajan teosta Ukrainan tapahtumista. Teokset ovat Matti Rossin “Raunioista nousee Donbass – Operaatio Z:n tausta“, toimittaja Leena Hietasen “Antifasistin päiväkirja – Viron apartheidista Ukrainan sisällissotaan” ja Janus Putkosen elämäkerta “Patriootin päiväkirja 1 – kohti maanpakoa“. Teokset ovat tilattavissa edullisena kesäpakettina 30 euron hintaan (sis. postikulut). Tilaukset 0405035474
Moon of Alabaman näkemyksiin vaikuttaa se, mitä julkaisu kertoi Australian suunnanmuutoksesta ranskalaisten sukellusveneiden suhteen pari vuotta sitten. Palautetaan sekin mieleen ensin. Siitä kerrottiin Moon of Alabamassa syyskuussa 2021.
Ranskan ja USA:n suhteet kireällä Australian sukellusvenesirkuksen jälkeen
Silloin b kohdisti arvostelunsa AUKUS-ryhmään. Sehän on yhtä kuin Yhdysvallat, Iso-Britannia ja Australia. Vaikka tämä tuntuu tasa-arvoiselta järjestelyltä, b oli sitä mieltä, että Australia veti tässä lyhimmän korren: nämä kolme maata ilmoittivat, että Australia ostaisi ydinkäyttöisiä sukellusveneitä. Niillä sitten Yhdysvallat voi taistella Kiinaa vastaan. Tämä seuraava sukellusvenelaivasto tulisi olemaan ydinkäyttöinen. Vastaavasti romutettaisiin se ranskalaisten kanssa tehty suunnitelma, että Ranska olisi toimittanut Australialle 12 ranskalaista sukellusvenettä.
Australian Broadcast Company kertoi, että Australia aikoisi käyttää amerikkalaista ja brittiläistä teknologiaa seuraavan sukellusvenelaivastonsa kokoonpanossa korvatakseen nykyiset Collins-luokan sukellusveneensä veneellä, joka soveltuu paremmin heikkenevään strategiseen ympäristöön.
Moon of Alabama näki asian oikein. Se oli tärkeä voitto nimenomaan Yhdysvalloille. Myös Iso-Britannia hyötyisi. Se oli kuitenkin lyhyen aikavälin voitto. Eihän USA voinut pitemmällä aikavälillä hyötyä siitä, että Australia menettäisi strategisesti suvereniteettinsa ja budjettivalvonnan. Vai voiko? Tietysti samaa voidaan kysyä nyt Suomen kohdalla.
Moon of Alabama valitti kuitenkin yleisemmin, että tämä oli jälleen yksi Yhdysvaltojen isku Ranskaa ja Euroopan unionia vastaan. Sopimus suututti sitä paitsi Uuden-Seelannin, Indonesian ja tietenkin Kiinan. Se horjuttaisi kansainvälistä ydinsulkujärjestelmää (kuten varmasti tekikin) ja saattaisi johtaa myös Etelä-Korean ja Japanin sotilaalliseen ydinvoiman käyttöön.
Sukellusvenetempaus tarjoaa näkökulmaa USA:n ja Ranskan ongelmalliseen suhteeseen Afrikassa
Tätä taustaa vasten b ei sitten menekään mukaan siihen yleiseen vaihtoehtonäkemykseen, että Ranska olisi itse saattanut jotenkin itsensä liemeen Afrikassa. Jos olisi, miten Yhdysvallat ei sitten vastaavanlaisia kolhuja ole Afrikassa kokenut?
Tämä ei ole edes b:n oma näkökulma. Atlantic Councilin yksi johtohahmo Michael Shurkin kirjoitti Politicossa, että Ranskalta oli aika lopussa Afrikassa. Tämän hän tietysti tarkoitti ymmärrettäväksi Amerikan näkökulmasta, siis Amerikkaa hyödyttäen.
b palauttaa kuitenkin mieleen, kuinka tärkeää on muistaa se, miten USA puukotti Ranskaa selkään Australian sukellusveneiden suhteen. Ilmaisua käytti Ranskan ulkoministeri.Ranskalle ei edes ilmoitettu sopimuksesta, vaan se sai tietää siitä lehdistöstä.
Se, että Yhdysvallat teki tämän Ranskalle, suurelle eurooppalaiselle Nato-liittolaiselle, omien poliittisten ja taloudellisten tarkoitusperiensä vuoksi, ei välttämättä ollut ennennäkemätöntä. Julkeus kuitenkin oli. Puukotustahan ei edes peitelty. AUKUS-sopimuksen olisi pitänyt olla suuri herätys.
Nyt USA puukottaa Ranskaa selkään AFRICOMin avulla
Mutta ei ollut. Valitettavasti Ranskan presidentti Emmanuel Macron ja hänen hallituksensa vaipuivat kuitenkin jälleen uneen ja antoivat Yhdysvalloille tilaisuuden puukottaa Ranskaa uudelleen. Se teki niin AFRICOMin avulla.
AFRICOM on Yhdysvaltain väline heikentää Afrikan maita sotilaallisen “yhteistyön” avulla. Kuten tiedämme, Ranskalla on suuria intressejä Afrikassa. Osa sen entisistä siirtomaista, Françafrique, on sidottu siihen käyttämällä valuuttaa, CFA-frangia, joka on yksinomaan Ranskan hallituksen valvonnassa.
Tätä järjestelyä on Yhdysvallat horjuttanut. Afrikkalaisen upseerikoulutuksen varjolla se etsi ja koulutti ihmisiä, joiden kanssa se voisi työskennellä. Moni näistä upseereista osallistui myöhemmin vallankaappauksiin, jotka usein osoittautuivat ranskalaisvastaisiksi ja amerikkalaismielisiksi: Vuodesta 2008 lähtien Yhdysvalloissa koulutetut upseerit ovat yrittäneet ainakin yhdeksää vallankaappausta. Siinä ne ovat onnistuneetkin ainakin kahdeksassa pelkästään viidessä Länsi-Afrikan maassa: Kolme kertaa Burkina Fasossa, kolme kertaa Malissa ja kerran Guineassa, Mauritaniassa ja Gambiassa.
Yhdysvaltojen koulutus ja tuki alueelle kulkee ulkoministeriön ja Afrikan komentokeskuksen AFRICOMin kautta. Se on puolustusministeriön osa ja vastaa sotilasoperaatioista koko mantereella.
Sitten seurasi Niger. Prikaatikenraali Moussa Barmou, Nigerin erikoisoperaatiojoukkojen amerikkalaiskoulutettu komentaja, sädehti syleillessään korkea-arvoista yhdysvaltalaista kenraalia. Kenraali vieraili maan 100 miljoonan dollarin arvoisella, Washingtonin rahoittamalla lennokkiasemalla kesäkuussa.
Kuusi viikkoa myöhemmin Barmou auttoi syrjäyttämään Nigerin demokraattisesti valitun presidentin. Moon of Alabama ei siis käytä “demokraattisesti valittua” ironisesti. Päinvastoin: Yhdysvaltain sotilasupseereille ja diplomaateille tästä on tullut liiankin tuttu tarina.
USA monien Afrikan vallankaappausten takana
Niger on yksi monista Länsi-Afrikan maista, joissa Yhdysvaltain armeijan kouluttamat upseerit ovat kaapanneet vallan vuodesta 2021 lähtien. Muita ovat Burkina Faso, Guinea ja Mali. Joillakin vallankaappausjohtajilla on ollut läheiset suhteet amerikkalaisiin kouluttajiinsa. Koulutukseen on kuulunut oppitunteja demokratian ja ihmisoikeuksien turvaamisesta sotilastaktiikan ohella.
Niger on hyvä esimerkki siitä kaksinaamaisuudesta, jota Yhdysvalloilta voi tässä vaiheessa odottaa. Yhdysvalloilla on Nigerissä suuri sotilastukikohta. Vain sillä ja sen mukanaan tuomalla vaikutusvallalla on merkitystä.
Vallankaappauksen jälkeen Ranskan sotilasosastoa Nigerissä ja sen suurlähettilästä kehotettiin lähtemään. Kuinka ollakaan! Yhdysvaltain suuri lennokkitukikohta todennäköisesti jää.
Onko tämä siis Yhdysvaltain kannalta hyvä vai huono asia?
Yhdysvalloilla on strategisia intressejä Afrikassa, ja kuten Shurkin kirjoitti. Hän ei salannut sitä, että haluaisi Ranskan lähtevän: “Olen kannattanut Ranskan pyrkimyksiä auttaa Sahelin maita – erityisesti Burkina Fasoa, Malia ja Nigeriä – puolustautumaan Al-Qaidaan tai Islamilaiseen valtioon liittyviä jihadistisia kapinallisia vastaan. Silti ainoa järkevä johtopäätös on nyt se, että Ranskan pitäisi sulkea tukikohtansa ja lähteä…Mitä tahansa Ranska tekeekin, se herättää allergisen reaktion väestössä, joka on jo pitkään ollut ehdollistunut suhtautumaan epäilevästi Ranskan motiiveihin ja olettamaan pahinta.”
Moon of Alabama heittää tähän sekaan retorisen kysymyksen: “Kuka on luonut Al-Qaidan ja Islamilaisen valtion? Kuka on siirtänyt ne Länsi-Aasiasta Afrikkaan?” Ja sanoo sitten: “Suunnitelma on selvä. Ranska on työnnettävä ulos, jotta USA voi kävellä sisään.”
Venäjän osuutta Afrikassa on liioiteltu, vaikka se onkin todellinen
Samoin kuin al-Qaidan ja Islamilaisen valtion uhkaa on liioiteltu, sama kohtalo on kohdannut nyt myös Venäjää. Venäjään kuitenkin suhtaudutaan Afrikassa myönteisesti. Miksi?
Shurkin jaktaa, että Venäjän vetovoima perustuu osittain siihen, että monet afrikkalaiset pitävät sitä Ranskan vastaisena. Jos mielikuva Ranskasta on myönteinen, Venäjällä ei juuri ole sitä vetovoimaa, joka sillä on nyt.
Toinen osa Venäjän vetovoimaa on Shurkinin mukaan se, että jotkin Afrikan hallitukset, muun muassa Mali, ovat pettyneet siihen, että Ranska ei ole halunnut avustaa niitä, kun tietynlaisina uhreina ovat olleet tietyt etniset yhteisöt. Näitä yhteisöjä ovat olleet fulanit, mutta myös arabit ja tuaregit. Shurkin tosin sanoo, ettei Ranskalla ole mitään oikeutustakaan tällaisia operaatioita tukea: Ranska ja muut länsivallat ovat oikeassa kieltäytyessään.
Se, että Yhdysvallat ja muut eurooppalaiset kumppanit, kuten Saksa, eivät herätä samanlaista reaktiota, tarjoaa Shurkinin mukaan niille mahdollisuuden, keinon täyttää Ranskan jättämä tyhjiö. Tällöin Venäjä pysyisi poissa ja Afrikan valtiot voisivat puolustaa itseään. Mutta se edellyttää Shurkinin mukaan, että ne osoittavat enemmän aloitekykyä ja luovuutta, kuin ne ovat tähän mennessä osoittaneet.
Ranska on vasta heräämässä USA:n peliin
Moon of Alabama on pettynyt siihen, ettei Ranska tätä peliä ymmärrä. Sitä käsketään lähtemään ja antamaan Yhdysvaltojen ottaa haltuunsa sen entiset siirtomaat. Sillä ei ole vaihtoehtoja.
Jokin valopilkku kuitenkin on havaittavissa. Peli on vihdoinkin käymässä Ranskallekin tutuksi. Ranskan johtava geopoliittinen lehti Conflits käsittelee Shurkinin artikkelia ja kysyy: “Miksi Amerikka haluaa ajaa Ranskan pois Afrikasta?”
Moon of Alabama näkee isomman kuvion: Sen jälkeen kun Ranska hylkäsi Yhdysvaltojen hyökkäyksen Irakiin, Yhdysvallat on tehnyt parhaansa estääkseen Ranskalta kaiken itsenäisen kansainvälisen roolin. Herättyään tähän Conflits keskustelee, miten Ranska voi tähän vastata. Se toteaa lopuksi, että kyse ei ole pelkästään Ranskan läsnäolosta Sahelissa tai Afrikassa. Kyse on sen säilyttämisestä globaalina suvereenina vai sen supistamisesta Euroopan rajojen sisälle. Pystyykö Ranska muodostamaan löyhän liiton monenvälisissä puitteissa, jolloin se pystyisi puolustamaan myös omia etujaan ja arvojaan?
Moon of Alabama osoittaa sitten rohkeutensa tekemällä seuraavan johtopäätöksen: Itsenäinen monenkeskinen Ranska, jolla on maailmanlaajuista vaikutusvaltaa, on hyväksi maailman tasapainolle. Päästäkseen tuohon paikkaan ja pysyäkseen siellä Ranskan on torjuttava Yhdysvaltojen suunnitelmat, joilla se työnnetään pois sieltä, missä Yhdysvallat haluaa olla.
