Läntisessä mediassa on kiertänyt juttu, jonka mukaan Venäjä olisi saamassa laivastotukikohdan Libyan itäosaan. Perusteita tälle tiedolle olisi jo senkin perusteella, mitä tiedämme tästä itäosasta jo ennestään. Sen johdossahan on sotamarsalkka Khalifa Haftar, joka on monien mielissä rinnastunut Vladimir Putiniin syistä, jotka eivät ole aina täysin selviä.
Ehkä syy on se, että molemmat ovat “kansainvälisen yhteisön” karsastamia johtajia. Syynä Haftarin karsastukseen voisi olla jo se, että hän nuorempana taisteli Libyan johtajan Muammar Gaddafin joukoissa.
Konkretiaa tämän assosioinnin tueksi saatiin tosin syyskuun lopussa, jolloin Haftar tapasi Putinin Moskovassa. Ilmeisesti juuri tämän tapaamisen vuoksi lännessä alettiin jännittää, mitä tuo tapaaminen poikisi.
Bloombergin uutinen sopimuksesta
Bloombergilta sitten pettivät kai hermot ensimmäisenä, kun se raportoi 5. marraskuuta, että “Putinin muuvi” turvata tukikohtia Libyasta on uusi alueellinen huolenaihe Yhdysvalloille. “Alueellinen huolenaihe”? Eikös tuo “alue” ole kuitenkin lähempänä Venäjää kuin Yhdysvaltoja, jos siltä pohjalta tätä mietitään?
Jo pelkästään tuota otsikkoa katsastelemalla voimme siis jo asettaa tähän juttuun muutaman kysymysmerkin. Juttu kuitenkin lähtisi leviämään lännen mediaa, kuten lähes aina muutenkin, kun Bloomberg jotakin ilmoittaa. Kuten tunnettua, kaikki Bloombergin jutut eivät ole pitäneet paikkaansa.
Bloomberg siteerasi lähteitä, joiden mukaan Haftar kaipasi ilmapuolustusjärjestelmiä suojatakseen itseään Tripolissa kilpailevia joukkoja vastaan, joita Turkin armeija on tukenut. Hän haluasi myös koulutusta ilmavoimiensa lentäjille ja erikoisjoukoille. Tästä hyvästä kourallinen lentotukikohtia, joita Wagnerin puolisotilaalliset joukot tällä hetkellä miehittävät, saatettaisiin ajan tasalle niin, että ne voivat vastaanottaa venäläisiä joukkoja.”
Bloomberg jatkoi vielä, että venäläiset sota-alukset saattaisivat myös saada pysyvän telakointioikeuden libyalaiseen satamaan, todennäköisesti Tobrukiin, joka sijaitsee vain muutaman sadan kilometrin päässä Välimeren yli Kreikasta ja Italiasta.
Pitääkö tämä uutinen paikkansa?
Entä pitääkö tämä juttu sitten paikkansa? Emme tiedä. Lontoossa ilmestyvä yleisarabialainen julkaisu Asharq al-Awsat nimittäin kiisti tiedon vedoten omiin lähteisiinsä Libyan kansallisessa armeijassa, jota joukkoa itäisestä Tobrukin kaupungista käsin Haftar vetää. Tämän mukaan Haftar olisi kieltäytynyt kunniasta ottaa laivastotukikohtaa maaperälleen.
Julkaisu sijoittaa tämän kieltäytymisen siihen kontekstiin, että ennen matkaansa Moskovaan Putinia tapaamaan Haftar tapasi USA:n afrikkalaisjoukkojen komentajan kenraali Michael Langleyn ja USA:n Libyan-erityislähettilään Richard Norlandin, joilta hän oli saanut kuulla, että nämä toivoivat Haftarin ajavan maasta siellä jo ennestäänkin olevat vieraat joukot.
Mitä tämä kuitenkaan tarkoittaa? Lehti itsekin vahvistaa oman lähteensä käsityksen, että tuollainen toive on nurinkurinen, niin kauan maan länsiosissa vieraita joukkoja on sitten sitäkin enemmän. Turkkilaisia ja amerikkalaisia joukkoja on Tripolissa sijaitsevassa Mitigan tukikohdassa ja al-Watiyan tukikohdassa. Italialaisia ja brittiläisiä joukkoja taas on Misratan lentotukikohdassa.
Haftar itse ei kuitenkaan kommentoinut lännen mediassa kiertäneitä raportteja, kun hän tapasi vanhimmista ja heimojohtajista koostuvan valtuuskunnan päämajassaan itäisessä Bengasin kaupungissa.
Yhdysvallatko huolissaan?
Sen jo kuitenkin Bloombergin jutustakin saimme tietää, että Yhdysvallat ottaa tämän Venäjän uhkaavan läsnäolon Yhdysvalloissa “hyvin vakavasti”.
Taas tuossakin voisi hymähtää. Yhdysvallatko ottaa Venäjän uhan vakavasti? Itse se on länsiliittolaisineen tuhonnut koko Libyan maan. Gaddafikin sai siinä surmansa, millaista raakuutta on harvoin kukaan nähnyt, eikä valtionpäämiestä kohtaan ikinä.
