HERRA SUOJELKOON PYHÄÄ VENÄJÄÄ JA ORTODOKSISTA USKOA! Hänen Pyhyytensä Moskovan ja koko Venäjän patriarkka Kirill muisti Pyhittäjä Sergei Radonežilaisen pyhäinjäännösten löytymisen juhlapäivää 18.7.
[Patriarkan saarna alkaa:] “Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen! Tänään juhlallisesti ja sovinnollisesti kunnioitamme Pyhän Vanhimpamme ja Jumalaakantavan Isämme Sergein muistoa (s. 3.5.1314, k. 25.9.1392). Suurenmoiset sanat kuuluvat hänelle: “Kaikkeinpyhimmän Kolminaisuuden katse vapauttaa mielet vihasta.” Munkki sanoi tämän huokaillen sydämestään Herralle siitä, missä tilassa Venäjä silloin oli. Kuten ehkä vain harvat, hän oli tietoinen maamme päällä roikkuvan ieksen tuhoisuudesta. Ja vaikka tämä ies, verrattuna muihin myöhemmin tapahtuneisiin miehityksiin, aiheutti ehkä vähemmän haittaa ihmisten hengellisen elämän perustuksille, oli kuitenkin jo riippuvuus toisesta, maan ulkopuolella sijaitsevasta vallasta, äärimmäisen vaarallinen. Ja munkki vaikutti rukouksillaan, Dmitri Donskoille antamallaan siunauksella ja monilla muilla teoillaan ja erityisesti kouluttamalla kokonaisen munkkisukupolven, joista sitten kasvatettiin piispoja, siihen, että yhdessä hurskauden kanssa kasvoi kansallinen tietoisuutemme. Tämä oli tuohon aikaan erittäin tarpeellista, koska, korostan vielä kerran, maan lisäksi myös kirkon olemassaolo riippui Isänmaan itsenäisyydestä. Siksi Pyhittäjä Sergeitä kunnioitetaan tietenkin ennen kaikkea Venäjän ortodoksisessa kirkossa, meidän kirkossamme, mutta myös maallisessa, oppineessa maailmassa, joka on tietoinen syvästikunnioitetun munkin tekojen historiallisesta merkityksestä.
Valitettavasti meidän aikanamme Venäjä on jälleen kerran jakautunut ihmisten kavaluuden, petoksen ja maastamme kaukana olevien poliittisten voimien miellyttämisen vuoksi. Voimme luottaa vain siihen, että Venäjän ortodoksisen kirkon yhtenäisyys on säilynyt, vaikka se ei mielestäni olekaan tarpeeksi voimakas ja vahva. Ja tänään samat voimat, jotka pyrkivät jakamaan maamme ja kansamme, tekevät kaikkensa repiäkseen Ukrainan ortodoksisen kirkon irti Venäjän ortodoksisen kirkon kokonaisuudesta. He ovat onnistuneet tekemään jotakin salakavalaa, luomalla skismoja, jakolinjoja; ja kuinka tämä kaikki muistuttaa meitä sen ateistisen vallan taistelusta, joka tuli hallitsemaan maata vallankumouksen jälkeisenä aikana! Sillä silloinkin jumalaton valta näki vaaran Venäjän ortodoksisen kirkon yhtenäisyydessä ja lietsoi kaikenlaisia skismoja ja jakautumisia. Mutta Jumalan armosta kaikki nämä skismaattiset ryhmät, jotka ulkoisesti näyttivät vahvoilta, voimakkailta ja vaikutukseltaan paljon ylivoimaisemmilta kuin aito, oikea Venäjän ortodoksinen kirkko, osoittautuivat savijaloilla seisoviksi jätttiläisiksi ja romahtivat heti, kun valtion tuki katosi.
Uskomme, että näin käy myös nykyisten erimielisyyksien kohdalla: heti kun poliittinen tuki skismalle katoaa, Pyhän Venäjän kirkko yhdistyy jälleen. Me kaikki rukoilemme, että nämä ajat tulevat. Sillä kyse ei ole mistään poliittisista käsitteistä, ei poliittisista tavoitteista, vaan oikeudenmukaisuuden palauttamisesta. Aivan kuten syvästikunnioitettu Sergei ei ollut huolissaan Venäjän poliittisesta vallasta, vaan rukoili Venäjän valtion yhtenäisyyden puolesta, niin me emme tänä päivänä ajattele mitään poliittisia päämääriä, vaan rukoilemme koko Venäjän pysyvän hengellisen yhtenäisyyden palauttamista, joka ilmenisi Venäjän ortodoksisen kirkon yhtenäisyytenä, joka kanonisesti yhdistäisi kaikki historiallisen Venäjän ortodoksiset ihmiset.
Rukoilkaamme sitä, tehkäämme työtä ja uskokaamme, että Herra armahtaa, ja nämä vastoinkäymisten ajat menevät ohi, kuten kaikki vastoinkäymisten ajat ovat menneet ohi, ja Pyhä ortodoksinen Venäjä nousee kaikista koettelemuksista entistä vahvempana. Mutta haluan vielä kerran korostaa: meidän taistelumme ei apostolin sanojen mukaan ole lihaa ja verta vastaan, vaan tämän aikakauden pimeyden hallitsijoita, taivaan alla olevia pahoja henkiä vastaan (ks. Ef. 6:12). Siksi toiveemme kirkkomme ja kansamme yhtenäisyydestä ei voi toteutua pelkästään poliittisilla toimilla, vaan ennen kaikkea taivaallisten henkien karkottamisella, jonka voi tehdä vain Jumalan kirkko, jonka voi tehdä vain yhteinen rukouksemme.
Ja rukoilkaamme, että Pyhän Sergein työ näyttäytyisi tänäkin päivänä koko kansallemme ja Venäjän federaatiomme kirkolle, että ykseydestä tulisi jälleen kerran yhteisen elämämme normi ja että kirkko, pitäen itsensä vapaana kaikista skismoista ja eripuraisuuksista, vahvistaisi ortodoksista uskoa koko historiallisen Venäjän kansan hengelliseksi hyvinvoinniksi ja pelastukseksi.
Onnittelen teitä kaikkia sydämellisesti tämän juhlan johdosta! Pyhän munkkimme ja Jumalaakantavan isämme Sergein, Radonežin munkkiluostarin johtajan rukousten kautta Herra suojelkoon Pyhää Venäjää ja ortodoksista uskoa.
Aamen.” [Patriarkan saarna päättyy]
Lähde: Moskovan ja koko Venäjän patriarkan lehdistöpalvelu
FAKTA. Pyhittäjä Sergei Radonežilainen oli Venäjän kansan hengellinen koollekutsuja, johon Pyhän Venäjän kulttuuri-ihanne ja venäläisen hengellisen kulttuurin (ja venäläisen kulttuurin yleensä) synty liittyvät. Sergei “hiljaisilla ja sävyisillä sanoillaan” onnistui koskettamaan jopa paatuneimpia sydämiä; hyvin usein hän sovitti taistelevat ruhtinaat suostuttelemalla heidät tottelemaan Moskovan suurruhtinasta (esimerkiksi Rostovin prinssiä 1356, Nižni Novgorodin prinssiä 1365, Rjazanin prinssiä Olegia jne.). Sergei havahtui idästä ja lännestä saapuneiden palkkasotureiden uhkaan, joiden tarjoukseen suostuessaan Moskovan ruhtinaskunnasta olisi tullut genovalaisten kauppasiirtomaa. Ja vaikka tarjous vaikutti monille kannattavalta, Pyhittäjä Sergei Radonežilainen julisti, että “on synti päästää ulkomaalaisia kauppiaita Pyhälle Venäjän maalle”.
