Lokakuun 8. päivänä Pyhittäjä Sergei Radonežilaisen muistopäivänä hänen pyhyytensä Moskovan ja koko Venäjän Patriarkka Kirill kehotti kaikkia uskovaisia ja munkkeja työskentelemään Venäjän kansan yhdistymisen ja yhteiskunnan lujittamisen puolesta. ”He taistelivat maansa, kansansa, sen yhtenäisyyden puolesta ja tarvittaessa jopa ampuivat aseilla”, Patriarkka Kirill kertoi esimerkillisistä vanhoista uskovaisista munkeista.
Jatkuu mainoksen jälkeen…
MAINOS. Tilaa nyt edullinen USA-KIRJAPAKETTI VAIN 20e (sis pk)! Kaksi huipputeosta kertoo olennaisen nykymaailmasta ja tulevaisuudesta: HYBRIDISODAT analysoi Venäjän ja länsimaiden välisen eskaloituvan konfliktin juuret ja vaiheet viimeisen 500 vuoden ajalta, vapaamuurareita unohtamatta. TRUMPIN PALUU JA NATON HAJOAMINEN kertoo 2020-vuoden pandemian salatun taustan ja Trumpin roolin uuden maailmanjärjestyksen luomisessa – tai kaatumisessa. Teokset ovat tilattavissa edullisena syyspakettina 20 euron hintaan (sis. postikulut). Tilaukset [email protected]
Pyhittäjä Sergei Radonežilaisen muistopäivänä
Venäläinen munkki Pyhittäjä Sergei Radonežilainen (1320-1392) perusti vuonna 1345 Sergijev Posadin Pyhän Kolminaisuuden luostarin (Troitse-Sergijevin luostari, Troitse-Sergijevin lavra, Pyhän Sergein lavra), joka on luostarialue Venäjällä 70 km Moskovasta koilliseen. Se on yksi kolmesta lavra-arvon saaneesta luostarista Venäjällä, muut ovat Aleksanteri Nevskin luostari ja Kiovan luolaluostari. Troitse-Sergijevin luostari on nykyisin Venäjän ortodoksisen kirkon tärkeimpiä keskuksia. Luostarialue on ollut UNESCOn maailmanperintöluetteloon kuuluva kulttuurikohde vuodesta 1993.
Ei ole turhaa, että Pyhittäjä Sergei Radonežilaista kutsutaan Venäjän maan puolustajaksi, sillä feodaalisen pirstoutumisen aikana hän teki kaikkensa yhdistääkseen kansan ja maan vihollisvalloittajien määrätietoiseksi torjumiseksi. Juuri hän liittyy Pyhän Venäjän henkisen kulttuurin syntyyn.
”He taistelivat maansa puolesta”
Patriarkka Kirill ei halua uskovaisten paeta jonkinlaiseen haaveelliseen eristäytymiseen, jossa isänmaan ja maailman todellisuus eivät enää kuuluisi uskovaisten asialistalle:
“Sergijev Posadin Pyhän Kolminaisuuden luostarin esimerkin tulisi muistuttaa meitä jokaista siitä, miten hurskaat edeltäjämme ymmärsivät palveluksensa: He taistelivat maansa, kansansa, sen yhtenäisyyden puolesta ja tarvittaessa jopa ampuivat aseilla. Onneksi meidän ei tarvitse nyt ampua aseilla, mutta kuinka tärkeää tänään onkaan työskennellä kansamme yhdistymisen puolesta, yhteiskuntamme lujittamiseksi!”
Patriarkka Kirill kehottikin aitoon osallistuvaan rukoukseen isänmaan puolesta:
”Jotkut ihmiset jäävät luostarisellin varjoihin ja katsovat, ettei se, mitä maailmassa tapahtuu, kuulu heille: he sanovat, että rukoilen sellissäni, ja se riittää. Munkki Sergiuskin rukoili myös sellissään, mutta pysyessään näin rukouksen miehenä hän otti rohkean kansalaisaseman ja siunasi pyhän ruhtinas Dimitri Donskoin taisteluun.”
”Ja tänään sanon kaikille luostareille: ensimmäinen ja tärkein tehtävänne on tietenkin rukoilla. Mutta rukoilkaa todella! Ei niin kuin me joskus rukoilemme: lausumme sääntötekstin, seisomme jumalanpalveluksessa, ja siinä kaikki. Tänään meidän pitäisi rukoilla vilpittömästi, sydämellisesti, sielumme alttiiksi antaen. Rukoilkaa isänmaan puolesta, kirkkomme puolesta, joka käy läpi hyvin vaikeita elämänolosuhteita, koska meitä vastaan on todellakin noussut monia voimia, sekä sisäisiä että ulkoisia!”
Taistelemme Venäjän vapauden puolesta
Patriarkka Kirill kehottaa kirkkoa rukoilemaan Venäjän, presidentin ja armeijan puolesta, jotka yhdessä uskovaisten ja kirkon kanssa taistelevat Venäjän vapauden puolesta:
”Tänään me kaikki tarvitsemme yhtenäisyyttä. Mutta mitä on kirkon yhtenäisyys? Kirkon ykseys on ykseys rukouksessa. Ykseys on sitä, kun jokainen teistä rukoilee patriarkan puolesta, joka tänään todella tarvitsee rukouksianne; ja kun jokainen teistä rukoilee Venäjän, presidentin ja armeijan puolesta; ja kun jokainen teistä ymmärtää, että hänellä on oma paikkansa tässä taistelussa isänmaamme vapauden puolesta.”
Patriarkka Kirill muistuttaa Pyhän Sergiuksen esimerkistä. Myös tänään olisi väärin kieltäytyä rukoilemasta isänmaansa puolesta sillä verukkeella, että kieltäytyy politiikasta:
”Jotkut sanovat: “No, minä en tee politiikkaa”. Voitteko kuvitella kunnianarvoisen Sergiuksen, joka vastauksena Dmitri Donskoin vetoomukseen sanoisi olkapäitään kohauttaen: “Minä en tee politiikkaa, hoitakaa te itse Mamai*“? Mahdotonta! Koska todellista rakkautta isänmaata ja kansaa kohtaan ei voi erottaa uskostamme, kristillisestä vastuustamme, jos niin haluatte, askeesistamme. Ei ole mahdollista, kun eristäydytään hiljaisen, viihtyisän sellin suojiin ja sanotaan: “Ei, ei, tämä ei ole minua varten – minä vain rukoilen”. Miten tällaiset tekopyhät eivät voisi joutua Jumalan tuomion kohteeksi!”
* Mamai oli mongolien perustaman Kultaisen ordan ylipäällikkö 1370-luvulla, Kultainen orda oli nykyisen Venäjän, Ukrainan ja Kazakstanin alueella sijainnut keskiaikainen valtio
Meidän kanssamme Pyhän Venäjän suurin perinne
Pyhän Venäjän suurin perinne on kasvattaa kansaa syvään ortodoksiseen uskoon ja rakkauteen isänmaata kohtaan. Patriarkka Kirill mukaan juuri tämä on suuri historiallinen koettelemuksemme ja tehtävämme:
”Tänään meidän ei pitäisi vain rukoilla. Tänään meidän on rukoiltava hyvin kovasti, koska käymme läpi vakavia historiallisia koettelemuksia. Patriarkka tuntee kylmät tuulet, jotka polttavat kirkkoa, kansaamme ja isänmaatamme. Siksi puhuttelen teitä tänään erityisellä sanalla. Rukoilkaa isänmaan puolesta, koska se kohtaa nyt maailman pahuuden!”
”Meidän kanssamme on Pyhän Venäjän suurin perinne – emmekä voi tehdä toisin. Ja meidän kaikkien on rukoiltava, meidän on kasvatettava kansaamme syvään ortodoksiseen uskoon, rakkauteen isänmaata kohtaan, hartauteen pyhien edeltäjiemme perinteitä kohtaan”. ”Pyhittäjä Sergei Radonežilainen ymmärsi selvästi, että tämä ei ollut vain hengellinen vaan myös poliittinen teko. Hiljainen vanhus ei kuitenkaan pelännyt, siunasi Dmitri Donskoin* ja rukoili sitten. Ja tuloksena oli: voitto!”
*Dmitri Ivanovitš Donskoi (Dmitri I) (1350-1389) oli Moskovan ruhtinaskunnan suuriruhtinas, joka ensimmäisenä haastoi mongolien ylivallan Venäjällä. Hän sai lisänimensä Donskoi eli Donilainen mongolien lyömisestä Kulikovon taistelussa 1380. Dmitri Ivanovitš lopetti veronmaksun ordalle vuonna 1371, mutta kenraali Mamai keräsi tataarien joukot ja valmistautui nujertamaan kapinoitsijan. Dmitri puolestaan keräsi vihollista vastaan lähes kaikki Venäjän ruhtinaat. Mamain ensimmäinen hyökkäys Rjazaniin torjuttiin Vožajoella vuonna 1378. Kaksi vuotta myöhemmin kaani kokosi 120 000 miehen armeijan ja johti sen itse Liettuan tuella Moskovaan. Se lyötiin Kulikovon niityllä Donin yläjuoksulla vuonna 1380.
”Samoin kirkkomme ei saa tänään pelätä, ei vetäytyä eikä vaieta. Mitä olisi meidän osallistumisemme tähän maailmanlaajuiseen taisteluun, jos emme rukoile? Me lukisimme vain sääntökirjaa, me laskisimme rukouksia rukoushelmillä, mutta emme rukoilisi tärkeimmästä asiasta – Venäjän pelastuksesta. Sehän olisi niiden pahuuden voimien tukemista, jotka ovat tänään etulinjassa taistelussa isänmaamme vapautta vastaan ja siten myös kirkkoamme vastaan. Loppujen lopuksi, jos ei ole vapaata Venäjää, ei ole Venäjän kirkkoa. On niitä, jotka pettävät sisältäpäin, ja niitä, jotka imevät pahuutta ulkopuolelta”.
Seesteiset ajat ovat ohi
Patriarkka Kirill kertoo tarkoituksellisesti maalanneen sanansa dramaattisin sanoin, koska toisin ei voi olla nykytilanteessa:
”Rauhalliset, seesteiset ajat ovat ohi. Nyt on kirkon tiukan vastuun aika kansastamme ja maastamme. Meidän vastuumme on ennen kaikkea rukouksessa ja niiden auttamisessa, jotka puolustavat isänmaatamme, niiden auttamisessa, jotka ovat kärsineet isänmaan puolustamiseksi. Ja on välttämätöntä löytää paikka, jossa voimme käyttää paitsi rukousvoimaamme myös tarkkaavaisuuttamme ja rakkauttamme. Ettei kävisi niin, että patriarkaaliset vapaaehtoiset menevät sairaaloihin, mutta munkit eivät mene. Ennen kaikkea munkkien pitäisi käydä haavoittuneiden luona! Näin on aina ollut – muistakaa vallankumousta edeltävä Venäjä.”
”Kun astumme näin vaikeaan historialliseen ajanjaksoon, meidän kaikkien on oltava liikkeellä. Hierarkat, papit, munkit, nunnat – kaikki! Jokaisen on kysyttävä itseltään kysymys: mitä teen tänään kansamme, isänmaamme ja kirkkomme vapauden puolesta?”
”Veljet, menkää sairaaloihin, älkää säälikö itseänne! Jos säälitte itseänne, menetätte kotimaanne ja ihmisten kunnioituksen. He tulevat kysymään: “Ja te, joilla on pitkät parrat, missä te olette olleet?””
”Tässä on sanani teille kaikille, ja toivon, että se leviää koko Suur-Venäjään*. Ja kehotan teitä kaikkia pysymään hereillä ja tiedostamaan kirkon historiallisen vastuun kansan ja isänmaamme kohtalosta. Aamen.”
*Yhdistelmä “Suur-Venäjä” (Великая Русь) mainittiin ensimmäisen kerran jo 1100-luvulla. Sana “Suur-Venäjä” (kreikaksi: ή Μεγάλη Ρωσία) esiintyy ensimmäisen kerran virallisesti Konstantinopolin patriarkan tuomiovallan piiriin kuuluvien metropolien luettelossa, joka laadittiin 1100-luvun lopulla keisari Iisak II Angelin (Isaac II Angelos) aikana. ”Suur-Venäjä” sai maantieteellisen merkityksensä feodaalisen pirstoutumisen ja mongolien ja tataarien hyökkäyksen aikana, kun 1300-luvulla oli syntynyt “Pikku-Venäjän” ja ”Vähä-Venäjän” (Малая Русь) enemmän kirkollinen käsite, johon alun perin kuului vain kuusi kirkollista hiippakuntaa. Vaikka kommunistinen Neuvostoliitto ei pitänyt ”Suur-Venäjän” käsitteestä, niin Stalin määritteli itsensä suur-venäläisittäin: “Olen georgialaista syntyperää oleva venäläinen“. Ei ole sattumaa, että kaikkia neuvostokansalaisia, olivatpa he sitten juutalaisia tai kazakstanilaisia, kutsuttiin ulkomailla edelleen venäläisiksi.
Saarnan ja kuvan lähde: Moskovan ja koko Venäjän patriarkan lehdistöpalvelu
MAINOS. Nyt syystarjouksena erikoishintaan vain 150e (sis. postikulut): valkovenäläinen Polimaster SIG-RM1208 on maailman ainoa rannesäteilymittari, mukana sveitsiläinen laatukello Ronda 763. Mittaa säteilyä ympärivuorokautisesti ja hälyttää vaaran uhatessa. Muotoilultaan tyylikäs peli, sopii myös naiselliseen ranteeseen! Tilaukset [email protected]
MAINOS. Z-kirjat on julkaissut kolme suomalaisen huippukirjoittajan teosta Ukrainan tapahtumista. Teokset ovat Matti Rossin “Raunioista nousee Donbass – Operaatio Z:n tausta“, toimittaja Leena Hietasen “Antifasistin päiväkirja – Viron apartheidista Ukrainan sisällissotaan” ja Janus Putkosen elämäkerta “Patriootin päiväkirja 1 – kohti maanpakoa“. Teokset ovat tilattavissa edullisena kesäpakettina 30 euron hintaan (sis. postikulut). Tilaukset [email protected]
