Sinetöikö BRICS petrodollarin kohtalon?

Intialainen suurlähettiläs M.K. Bhadrakumar sanoo painavan sanansa BRICSin ja petrodollarin välisestä suhteesta julkaisussa nimeltä The Cradle. Hänen mukaansa BRICS on jo tarjoamassa täysipainoista vastapainoa petrodollarin ylivallalle. Siitä antaa vahvasti viitettä se, että BRICSiin liittyi nyt kolme Persianlahden öljyvaltiota.

MAINOS. Nyt saatavana Z-tuubihuivi Venäjän väreissä Z-rauhantunnuksin sekä laadukkaat saksalaiset Kinetix-urheiluhanskikkaat Venäjän olympiatunnuksin! Tiedustelut 0405035474



MAINOS. Tilaa nyt edullinen USA-KIRJAPAKETTI VAIN 20e (sis pk)! Kaksi huipputeosta kertoo olennaisen nykymaailmasta ja tulevaisuudesta: HYBRIDISODAT analysoi Venäjän ja länsimaiden välisen eskaloituvan konfliktin juuret ja vaiheet viimeisen 500 vuoden ajalta, vapaamuurareita unohtamatta. TRUMPIN PALUU JA NATON HAJOAMINEN kertoo 2020-vuoden pandemian salatun taustan ja Trumpin roolin uuden maailmanjärjestyksen luomisessa – tai kaatumisessa. Teokset ovat tilattavissa edullisena syyspakettina 20 euron hintaan (sis. postikulut). Tilaukset 0405035474

MAINOS. Valkovenäläinen Polimaster SIG-RM1208 on maailman ainoa rannesäteilymittari, mukana sveitsiläinen laatukello Ronda 763. Mittaa säteilyä ympärivuorokautisesti ja hälyttää vaaran uhatessa. Muotoilultaan tyylikäs peli, sopii myös naiselliseen ranteeseen! Tilaukset 0405035474

MAINOS. Z-kirjat on julkaissut kolme suomalaisen huippukirjoittajan teosta Ukrainan tapahtumista. Teokset ovat Matti Rossin “Raunioista nousee Donbass – Operaatio Z:n tausta“, toimittaja Leena Hietasen “Antifasistin päiväkirja – Viron apartheidista Ukrainan sisällissotaan” ja Janus Putkosen elämäkerta “Patriootin päiväkirja 1 – kohti maanpakoa“. Teokset ovat tilattavissa edullisena kesäpakettina 30 euron hintaan (sis. postikulut). Tilaukset 0405035474

Johannesburgissa 22.-24. elokuuta pidetyn BRICS-huippukokouksen johtoajatuksena on odotetusti ollut ryhmän laajentuminen kuudella uudella jäsenmaalla. Vaikka tämä sinänsä on itsenäinen tapahtuma, todellisuudessa se nivoutuu hienosti ryhmän ydinohjelmaan, joka koskee maailmanlaajuista moninapaisuutta ja talouskasvun kannalta ratkaisevan tärkeän oikeudenmukaisemman kansainvälisen kauppa- ja rahoitusarkkitehtuurin luomista. Huippukokouksen päätteeksi hyväksytyssä Johannesburg II -julistuksessa mainitaan vaatimattomasti asiakirjan loppupuolella, että kuuden uuden jäsenen lisääminen johtui “yksimielisyydestä BRICS-maiden laajentumisprosessin johtavista periaatteista, standardeista, kriteereistä ja menettelyistä”.

Kuuden maan – Argentiinan, Egyptin, Etiopian, Iranin, Saudi-Arabian ja Yhdistyneiden arabiemiirikuntien – luettelo antaa kuitenkin myös muita tärkeitä vihjeitä. Ensinnäkin tämä BRICS-konsensus perustuu syvään venäläis-kiinalaiseen yhteisymmärrykseen. Lisäksi BRICS ilmoittaa olevansa ei-länsimainen ryhmittymä. Ei ole epäilystäkään siitä, että BRICS-maat pitävät Afrikkaa ja Persianlahden aluetta kaikkein tärkeimpinä, ja Egypti ja Etiopia, kaksi muinaista sivilisaatiovaltiota, ovat niiden “lynkkausnastoja”.

Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov paljasti myöhemmin, että “yhteisymmärrykseen” päästiin “vilkkaiden keskustelujen” ja vakavien pohdintojen kautta:

“Ehdokkaiden painoarvo, näkyvyys ja tärkeys sekä niiden kansainvälinen asema olivat meille ensisijaisia tekijöitä”. Yhteinen näkemyksemme on, että meidän on rekrytoitava joukkoomme samanmielisiä maita, jotka uskovat moninapaiseen maailmanjärjestykseen ja siihen, että kansainvälisissä suhteissa tarvitaan enemmän demokratiaa ja oikeudenmukaisuutta. Tarvitsemme niitä, jotka puolustavat globaalin etelän suurempaa roolia globaalissa hallinnossa. Kuusi maata, joiden liittymisestä ilmoitettiin tänään, täyttävät täysin nämä kriteerit.”

BRICS-maiden laajentumisprosessin arveltiin olevan hyvin kiistanalainen, mutta ryhmän yhtenäisyys piti hienosti. Kaikkien yllätysten äiti on ollut Intian siirtyminen ennakoivaan rooliin vastoin kaikkia länsimaisia ennusteita. Tämä luo uutta ilmapiiriä Intian ja Kiinan suhteille, sillä presidentti Xi Jinping ja pääministeri Narendra Modi todellakin rikkoivat jään.

Kun Länsi-Aasiaan ja Afrikkaan keskityttiin niin paljon, Brasilia saattoi vaikuttaa poikkeavalta, mutta Argentiinan mukaan ottaminen rauhoitti Brasilian levottomuuden tunnetta. Kiina pyrki Etiopian mukaan ottamiseen, ja Venäjä halusi Egyptin mukaan. Myös Intia oli tyytyväinen siihen, että sillä on historiallisesti ystävälliset ja läheiset suhteet kaikkiin kuuteen uuteen jäsenmaahan.

Tästä on ehkä annettava tunnustusta Venäjän ulkoministerille Sergei Lavroville, jonka diplomaattiset taidot ja pelkkä sinnikkyys saivat aikaan BRICS-maiden laajentumisen taustalla olevan algoritmin.

Lavrov on vieraillut Pretoriassa peräti neljä kertaa sen jälkeen, kun Venäjän erityissotilasoperaatiot [SMO] alkoivat viime vuoden helmikuussa. Kremlin sydämet ja mielet -koneisto oli toki täydessä vauhdissa: Etelä-Afrikka järjesti yhteisen sotaharjoituksen Venäjän kanssa SMO:n ensimmäisenä vuosipäivänä, ja presidentti Cyril Ramaphosa vieraili Moskovassa kahdesti tänä vuonna. Yksinkertaisesti sanottuna hän piti presidentti Vladimir Putinin kädestä kiinni, kun Venäjä vakuutti “eristämättömyyttään”. BRICS-huippukokouksen lopputulos todistaa siitä.

Petrodollarin purkautuminen

BRICS-huippukokouksen laajentumisessa erottuu kuitenkin selvästi Persianlahden alueen – Saudi-Arabian, Arabiemiraattien ja Iranin – jäsenmaiden ylivoimainen osuus.

Mikä on siis ollut pelisuunnitelma, kun mukaan on otettu kolme maailman tärkeintä energiasuurvaltaa? Putin on useaan otteeseen ilmaissut Venäjän arvion, jonka mukaan maailmantalous, länsimaat mukaan luettuina, ei voi vielä pitkään aikaan tulla toimeen ilman hiilivetyjä tärkeimpänä energialähteenä tehokkaiden ja kustannustehokkaiden tuotantovälineiden käyttämiseksi.

Pelkästään Venäjän ja Saudi-Arabian osuus maailman öljyntuotannosta on neljännes. Venäjällä ja Iranilla on maailman ensimmäiset ja toiseksi suurimmat kaasuvarannot.

Jos Ukrainan sota on osoittanut jotakin, niin sen, että raaka-aineita rikkaita maita ei voi tyrmätä. Kysymys on halukkuudesta ja tilasta, jota nämä luonnonvararikkaat valtiot nauttivat käyttää strategista autonomiaansa. Kylmän sodan aikakausi ei antanut siihen tilaa. Mutta voimasuhteet ovat muuttuneet dramaattisesti, varsinkin kun kylmän sodan jälkeinen “unipolaarinen hetki” on kadonnut.

Saudi-Arabia ja Arabiemiirikunnat ovat tästä paras esimerkki. Ne ovat olleet vuosikymmeniä Yhdysvaltojen läheisiä liittolaisia, mutta nyt ne monipuolistavat ulkosuhteitaan, myös Kiinan ja Venäjän kanssa, joita Washington pitää vannoutuneina vihollisina. Myös Iran, joka on kärsinyt Yhdysvaltojen ja EU:n ankarista pakotteista, voi nykyään ylpeillä strategisella kumppanuudella sekä Moskovan että Pekingin kanssa.

Merkittävää tässä on se, että nämä kolme öljyntuottaja ovat myös valmiita käymään kauppaa öljyllä muussa kuin dollarivaluutassa. Se, mitä Yhdysvallat teki Venäjälle viime vuonna takavarikoimalla sen satojen miljardien dollarien dollarivarannot, aiheutti shokkiaaltoja Persianlahden niin sanotuissa petrodollarivaltioissa ja muualla.

Kremlin tiedottaja Dmitri Peskov ilmaisi muutama viikko sitten tyytyväisyytensä siihen, että maailmantalouden dollareista luopuminen “etenee hellittämättä”. Kansallisten valuuttojen käytöstä on jo nyt tullut todellisuutta, todellisuus, joka kasvaa globaalissa mittakaavassa. Tähän käytäntöön eivät turvaudu pelkästään maat, joihin kohdistuu pakotteiden rajoituksia, vaan myös ne maat, joihin niitä ei kohdistu – ne ymmärtävät tämän järjestelmän edut ulkomaisessa taloudellisessa [toiminnassa].”

Itse asiassa heinäkuussa pakotteiden ulkopuolelle jäänyt Intia ja Arabiemiirikunnat allekirjoittivat sopimuksen, jonka mukaan kauppaa käydään dollareiden sijasta rupiamääräisinä, mikä edistää Intian pyrkimyksiä vähentää transaktiokustannuksia poistamalla dollarikonversiot. Riittää, kun tietää, että Intian ja Yhdistyneiden arabiemiirikuntien kahdenvälinen kauppa oli viime vuonna peräti 84,5 miljardia dollaria. Ensimmäiset uuden sopimuksen mukaiset liiketoimet maiden välillä, muun muassa öljyn ja kullan osalta, on jo aloitettu.

Kaikki viittaa siihen, että BRICS-maiden yhteisen valuutan mahdollinen luominen oli Johannesburgin keskusteluissa esillä. Putin viittasi siihen tiedotusvälineille antamassaan lausunnossa: “Uskon, että yhteinen selvitysvaluutta ansaitsee ehdottomasti huomiomme. Tämä on monimutkainen kysymys, mutta meidän on edettävä kohti sen ratkaisemista tavalla tai toisella.”

On hyvin todennäköistä, että tämä monimutkainen keskustelu etenee kahdessa seuraavassa BRICS-huippukokouksessa vuosina 2024 ja 2025 Venäjän ja Brasilian puheenjohtajuuskaudella, sillä nämä kaksi jäsenvaltiota kannattavat ajatusta yhteisestä valuutasta.

Yhteenvetona voidaan todeta, että kun kolme suurta Persianlahden öljyntuottajavaltiota osallistuu BRICS 2023 -tapahtumaan, se merkitsee petrodollarin purkautumisen alkua. Tämä on valtava askel kohti moninapaista maailmaa. Uudet selvitysmekanismit, yhteinen valuutta ja muut, tulevat asteittain syrjäyttämään dollarin ja vapauttamaan maailmantalouden Yhdysvaltain keskuspankin kynsistä.

Globaalin etelän vahvistaminen

Kolmen Länsi-Aasian öljyvaltion – Egyptin ja Etiopian ohella – liittymisen taustalla olevia perusteita voidaan arvioida myös alueellisen yhteydenpidon välttämättömyyden kannalta Afrikan mantereeseen, jonka Venäjä ja Kiina katsovat olevan historiallisen taloudellisen muutoksen kynnyksellä. Vuoteen 2050 mennessä pelkästään valmistusteollisuuden menojen ennustetaan nousevan Afrikassa 1 biljoonaan dollariin, mikä tarjoaa valtavia mahdollisuuksia maailmanlaajuisille yrityksille.

Tehokas Afrikan sisäinen yhdentyminen on kuitenkin ratkaisevan tärkeää maanosan taloudellisen muutoksen kannalta. Venäjä toivoo voivansa liittää Persianlahden alueen kansainväliseen pohjoisen ja etelän väliseen liikennekäytävään, joka on 7 200 kilometrin pituinen laivojen, rautateiden ja maanteiden muodostama multimodaalinen verkosto rahdin kuljettamista varten, ja laajentaa sitä edelleen Afrikan markkinoille. Moskova keskustelee Kairon kanssa erityisen talousvyöhykkeen perustamisesta Suezin kanavan läheisyyteen. Saudi-Arabia laajentaa pohjoisen ja etelän yhdistävää laajaa rautatieverkostoa. Saudi-Arabian ja Emiraattien rannikolle suunnitellaan useita uusia satamia.

Loppujen lopuksi suuri kysymys on, onko Johannesburgin tapahtumat BRICS-maiden laajentumista “itsenäisenä” tapahtumana. Kuuden tärkeän valtion ilmestyminen yhdessä yössä BRICS-järjestön katolle – jotka ovat BRICS-maiden täysjäseniä 1. tammikuuta 2024 alkaen – lyhensi varmasti kaikki Shanghain yhteistyöjärjestön (SCO) tai Euroopan unionin tavanomaiset pitkälliset menettelyt.

Kiireellisyyden tunne on tuntuva. Uusilta, käsin valituilta jäsenvaltioilta ei kysytty mitään, ei kuulusteltu, ei odotettu raporttia vaatimusten noudattamisesta. Maat, joista kukin on alueellinen suurvalta, jolla on omat valtakirjansa, yksinkertaisesti vain kävivät vastaanottamassa heidät punaisella matolla.

Venäjän ja Kiinan välillä oli toki paljon hämmennystä ja hiljaisia keskusteluja, jotka tasoittivat tietä. Venäläiset osaavat erinomaisesti erottaa taktiikan strategiasta, ja tässä tapauksessa ne sattuvat sulautumaan Moskovan ajamaan maailmanjärjestykseen.

Yhdessä kaupan ja maksujen perusteellisen uudistuksen kanssa, joka on jo työn alla, ei ole kyse muusta kuin sen kansainvälisen kauppajärjestelmän korvaamisesta, jota länsimaat ovat hallinneet yksinomaan viime vuosisatojen ajan ja jonka tavoitteena on siirtää vaurautta muusta maailmasta heidän hoidettuun “puutarhaansa”. Ellei kollektiivinen länsi osoita viisautta sopeutua uusiin realiteetteihin, rikkaruohot voivat pian alkaa vallata sen “puutarhaa” ja muuttaa sen viidakoksi. Euroopan talouden elpyminen tulee olemaan haastavaa.

Edessä myrskyisiä aikoja

Yhteenvetona voidaan todeta, että BRICS-maiden laajentumisen historiallista merkitystä on punnittava seuraavin perustein: Ensinnäkin Iran ja kaksi entistä Yhdysvaltain alueellista liittolaista, Saudi-Arabia ja Arabiemiirikunnat, saavat kipeästi kaivattua tilaa neuvotella Washingtonin kanssa tasavertaisesta suhteesta, joka perustuu molemminpuoliseen kunnioitukseen ja hyötyyn. Älkää erehtykö, ne ovat hyvällä tuulella hyödyntämään sitä.

Toiseksi Länsi-Aasian läntinen ylivalta on historiallisessa mielessä päättymässä, mikä merkitsee syvällistä muutosta alueellisessa järjestyksessä. Prosessi, jonka Kiina käynnisti – Venäjän hiljaisella tuella verhon takaa – välittäessään Saudi-Iranin sovintoa, etenee nyt kohti loogista lopputulostaan ennemmin ennemmin kuin myöhemmin.

Tämä tarkoittaa sitä, että lännen siirtomaamielipiteellä “hajota ja hallitse” ei ole enää kannattajia alueellisten valtioiden keskuudessa. Johannesburgin tapahtumilla olisi siis seurauksia myös Israelille ja Turkille.

Lopuksi, mikä tärkeintä, dollarin poistamisprosessi, joka olisi edennyt etanan vauhtia, kiihtyy nyt. Se, mitä Putin varoitti, kun Bidenin hallinto asetti “helvetin pakotteet” Venäjää vastaan – erityisesti sen syrjäyttämisen SWIFT-maksujärjestelmästä – nimittäin, että Yhdysvallat joutuisi maksamaan erittäin kovan hinnan, on toteutumassa. Takaisku on vasta alkamassa kansainvälisessä rahoitus- ja kauppajärjestelmässä.

Länsi ei yksinkertaisesti voi voittaa uhkaavassa yhteenotossa globaalin enemmistön kanssa. Washington voi ratkaista muutoksen vain sovittelemalla Moskovan ja Pekingin kanssa, mikä ei ole amerikkalaisille helppoa myrkkyä niellä.

Tämä on aloitettava lopettamalla Ukrainan valtakirjasota Venäjää vastaan ja vetäytymällä tai luopumalla yrityksestä lietsoa jännitteitä Kiinan kanssa Taiwanista. Toisaalta Yhdysvaltojen strategian muuttamisella pois sotaisasta sotilaallisesta politiikasta on pitkän aikavälin vaikutuksia koko Yhdysvaltojen johtamaan länsimaiseen liittoutumisjärjestelmään, mutta lyhyellä aikavälillä se vaikuttaa myös presidentti Joe Bidenin uudelleenvalintakampanjaan. Ukrainan sodan nöyryyttävää tappiota ei voida enää peitellä.

Tulevat ajat tulevat olemaan myrskyisiä, sillä vanha, itsekeskeinen ja hegemoninen länsimainen ajattelutapa ei antaudu helposti. Mitä tulee Yhdysvaltojen ja Euroopan vakiintuneisiin eturyhmiin, niiden perusvaisto tulee olemaan viivytystaktiikoiden keksiminen historian etenemisen pysäyttämiseksi. Se ei kuitenkaan onnistu, jos BRICS pysyy kurssilla.