Sound of Freedom: Sankari itkee

ZZZZZ

Vuoden kohutuin elokuva “Sound of Freedom” nousi yllättäen kassamagneetiksi Yhdysvalloissa elokuvaan liitettyjen kohujen vuoksi. Päähenkilö Tim Ballardia syytettiin ahdistelusta ja häntä elokuvassa esittävää Jim Caviezelia QAnon-salaliittoteorioitten levittämisestä.

Mukaan soppaan lyötiin presidenttiehdokas Donald Trump (joka järjesti Sound of Freedom -elokuvan yksityisnäytöksen) ja väitteet lapsia sieppaavan salaliiton yrityksestä haudata elokuva.

Sound of Freedomia alettiin valmistella jo 2015, kuvaukset olivat 2018, ja 2019 elokuva oli valmis. Tuottajayhtiön Fox International myytiin Disney-yhtiölle, joka hyllytti Sound of Freedom -elokuvan, ja lopulta elokuvan julkaisi kristillisiin aiheisiin erikoistunut Angel Studios.

Sound of Freedom -elokuvan ympärillä on kuohunut mediamyllytys, jonka jalkoihin on jäänyt tosipohjainen mukiinmenevä jännäri, jolla on tärkeä viesti.

Kotimaan turvallisuuspalvelun agentti Tim Ballard (Jim Caviezel) jahtaa verkossa toimivia pedofiilejä ja turhautuu saadessaan rikolliset kiinni, mutta kykenemättä pelastamaan hyväksikäytettyjä lapsia.

Pedofiiliksi tekeytymällä hän saa pelastettua Hondurasista siepatun Miguel-pojan (Lucas Ávila), ja lähtee Kolumbiaan pelastamaan Miguelin Rocia-sisarta (Cristal Aparicio). Avukseen hän saa kolumbialaisen poliisin Jorgen (Javier Godino) ja entisen huumekartellien rahanpesijä Vampiron (Bill Camp).

Jännäreille tyypillisesti byrokraattiset esimiehet nillittävät budjetista ja laittavat kapuloita rattaisiin. Ballard irtisanoutuu ja aloittaa oman ristiretkensä Karibian paratiisisaarilla ja Kolumbian viidakoissa.

Elokuvan tarina toimii, joskin poikkoilu paikasta toiseen saa helposti katsojan keskittymisen herpaantumaan. Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö tapahtuu häveliäästi suljettujen verhojen takana, tai sitten lapset pelastetaan pedofiilin kynsistä viime tingassa. Tästä elokuvaa voi kritisoida: toistuvat täpäristä tilanteista pelastumiset eivät ole realistisia. Lasten hyväksikäytöllä ei ole onnellista loppua. Elokuvana Sound of Freedom on tavanomainen jännityselokuva yksinäisestä poliisista ristiretkellä, mutta vakava aihe nostaa sen muitten jännäreitten yläpuolelle.

Elokuvan musiikki on espanjankielistä populaarimusiikkia Etelä-Amerikasta, mikä erottaa Sound of Freedom -elokuvan useimmista amerikkalaiselokuvista.

Jim Caviezelin esittämä Tim Ballard itkee nähdessään lasten ahdingon. Ei paljon, mutta Caviezelin silmäkulmasta tipahtaa useassa kohtauksessa miehekäs kyynel. Jo tämä tekee Sound of Freedomista poikkeuksellisen elokuvan.

Muutoin Sound of Freedom on hyvin amerikkalainen elokuva: sankarit ovat hyveellisiä, lähes pyhimysmäisiä, ja luihusta ulkonäöstä näkee, kuka on tarinan roisto.

Tositapahtumien inspiroima elokuva on Tim Ballardin ylistystä, ja siepatut Miguel sekä Rocia jäävät sivurooliin, puhumattakaan muista vangituista lapsista.

Elokuvan lopputeksteissä mainitaan nykyään olevan enemmän orjia kuin koskaan, enemmän kuin muinoin orjuuden ollessa sallittua. Kaksi miljoonaa lasta vuosittain joutuu orjuuteen, ja moni päätyy seksikaupan myyntiartikkeliksi.

Sound of Freedom päättyy Jim Caviezelin vetoomukseen ostaa lippu tuntemattomalle, jotta mahdollisimman moni näkisi elokuvan Sound of Freedom, joka hänen mukaansa on ”nykyajan Setä Tuomon tupa”. Kyseinen kirja herätti yhdysvaltalaiset 1800-luvulla vastustamaan orjuutta.

Vetoomusta voi pitää halpahintaisena yrityksenä lisätä lipputuloja, mutta elokuvan esittämä ongelma on totta: lapsia myydään raiskattavaksi, ja sitä tulee vastustaa.

Sound of Freedom ei ole helppo elokuva. On paljon helpompi katsoa jokin supersankarielokuva, ja sulkea silmänsä maailman rumuudelta.

4/5 Zetaa

Esa Paloniemi