Alexander Stubb on ainoa suomalainen poliitikko, joka on julkisesti tunnustanut vuosien CIA-yhteydenpitonsa. Suomen valtamediaa on kuitenkin kielletty käsittelemästä Stubbin ja CIA:n kosketuspintoja. Tässä artikkelissa kysymme, onko Suomen presidentti Stubb sittenkin CIA:n onnistuneimpia projekteja. Trumpin puhdistukset ovat vaarassa paljastaa loputkin Stubbin CIA-salaisuuksista. Oudot kuolemantapaukset seuraavat toistaan Stubbin lähipiirissä.
Tekijä: Z-työryhmä. Kuva: Z-arkisto.
Tiesittekö että Stubbin veli oli vaihto-oppilaana USA:ssa CIA-työntekijän perheessä? Veljensä kautta Stubb päätyi opiskelemaan CIA-yliopistoon ja aloitti sen jälkeen Brysselissä lähes vuosikymmenen kestäneen yhteydenpidon CIA-asiamieheen.
Tässä kirjoituksessa Z-työryhmä paljastaa Stubbin CIA-urasta hätkähdyttäviä yksityiskohtia.
Stubbin suora kosketuspinta CIA:han syntyy 1989, kun 21-vuotias Stubb aloittaa opinnot Furman Universityssä USA:ssa. Opinahjo on tiedustelupiireissä arvostettu. Muistelmissaan Stubb avaa opintojensa taustaa: ”Päädyin Furmaniin siksi, että veljeni oli ollut vaihto-oppilaana perheessä, jonka isä Bill Lavery toimi Furmanissa Venäjän historian professorina”, Stubb kirjoittaa (muistelmien sivu 39).
Muistelmissa mainittu Furmanin yliopiston professori William J. ”Bill” Lavery (sukunimi lausutaan “leiveri”) on Stubbin veljesten “CIA-kummisetä”. Laveryä kuvataan eri lähteissä taitavaksi opettajaksi, miellyttäväksi persoonaksi ja ammattimieheksi. Ennen kaikkea hän on entinen CIA-työntekijä. Hänen osaamisaluettaan ovat Venäjä, Itä-Eurooppa ja Lähi-itä. Mutta suomalaisten kannalta merkittävintä on, että Lavery on kenties vaikuttanut ja vaikuttaa enemmän suomalaisten elämään kuin kukaan muu amerikkalainen.
Kun Stubb aloittaa opintonsa Furmanissa, “CIA-kummisedän” poika Nick Lavery muuttaa asumaan samaan huoneeseen Stubbin kanssa. ”Opiskelija-asuntolassa jaoin kämäisen huoneen Nixun jenkkibroidin Nick Laveryn kanssa”, Stubb kirjoittaa muistelmissaan. Toisin sanoen: CIA tehovalvoi Stubbia yliopisto-opintojen aikana 24/7 siten, että “CIA-kummisetä” laittoi oman poikansa asumaan samaan huoneeseen Stubbin kanssa.
Professori Bill Lavery, Stubbin “CIA-kummisetä”.
CIA-arkistoista löytyy salauksesta poistettu asiakirja, CIA:n päällikön Robert Gatesin kirje Stubbin CIA-kummisedälle Bill Laverylle elokuulta 1988. Kirjeestä voi päätellä, että Lavery oli palvellut CIA:ta jo parikymmentä vuotta Stubbin aloittaessa opinnot Furmanissa. Suora ja ystävällinen yhteys Gatesiin osoittaa, että Lavery oli CIA:n huipulla.
CIA-päällikkö Robert Gatesin kirje Bill Laverylle. Salauksesta poistettu arkistoasiakirja.
Stubb opinnot Furmanissa kestävät pitkään eli neljä vuotta. Hän saa lähtiessään kuitenkin vain alemman bachelor-tutkinnon.
“CIA-kummisedän” vaikutuksesta ja merkityksestä kertoo, että yli 30 vuotta myöhemmin Stubb sanoo oppineensa juuri CIA-mies Laveryltä kaiken olennaisen Venäjästä jo vuonna 1990. Stubbin lausuntoa voi pitää jonkinlaisena kumarruksena CIA-kummisedälleen.
On kuitenkin outoa ajatella, että nykyinen tasavallan presidentti kertoo oppineensa kaiken olennaisen Venäjästä CIA-asiamieheltä.
27-vuotias Stubb jatkaa Belgian Bruggessä opintojaan College of Europessa. Näyttämölle astuu kuvankaunis amerikkalainen blondi, 32-vuotias Valerie Plame, joka opiskelee samassa yliopistossa. Näin Stubb kertoo muistelmissaan tutustumisestaan Plameen: ”Kaverustuin lukuryhmissä Valerien kanssa, otimme monia samoja kursseja. Valerie taisi pitää siitä, että olin opiskellut Yhdysvalloissa”, Stubb kirjoittaa (muistelmien sivu 60).
Omassa muistelmakirjassaan ”Vapaata riistaa: elämäni vakoojana, ja miten Valkoinen talo petti minut” Valerie Plame kirjoittaa itsestään seuraavaa: ”Koko idea oli siinä, että vaaleatukkaisena ja sinisilmäisenä naisena en näyttänyt mitenkään uhkaavalta ja olin niin epä-CIA kuin mahdollista.” Stubbille Plame väittää olevansa ”amerikkalainen diplomaatti”.
Stubbin CIA-historiaa ei tietenkään kirjoitettaisi, jos Valerie Plame ei olisi paljastunut CIA-agentiksi niin sanotun Plamegate-skandaalin yhteydessä kesällä 2003. Tuolloin USA:n lehdistö paljasti koko maailmalle, että Valerie Plame oli CIA:n erittäin isolla rahalla koulutettu niin sanottu NOC-agentti.
NOC tarkoittaa “Non Official Cover” eli salainen peiteagentti. NOC-agentit on valmisteltu siten, että mikään ei yhdistä heitä USA:n hallintoon tai CIA:han. Heistä on siis oikeastaan mahdoton sanoa tai arvata, että he ovat CIA-ammattilaisia. Heitä ei voi tunnistaa agenteiksi.
NOC-ohjelma on kallis, sillä salaisen CIA-asiamiehen kouluttaminen ja valmistelu vaatii paljon työtä. Plamen muistelmissa kerrotaan, että yhden NOC-agentin rakentaminen ja lähettäminen ulkomaille maksaa noin kolme miljoonaa dollaria. CIA oli siis satsannut Plameen.
Valerie Plamen muistelmien mukaan NOC-agenttien tehtävänä oli tunnistaa, arvioida ja käsitellä CIA:n tiedottajia. Plamen tehtävä Euroopassa oli kerätä tietoja CIA:lle, värvätä agentteja ja esiintyä eri peiterooleissa, kuten opiskelijana ja konsulttina.
Entisen CIA-agentti Valerie Plamen komiteakuuleminen vuonna 2007.
CIA otti Valerie Plamen koulutettavaksi 1985. Hän aloitti CIA:n Euroopan operaatioiden osastolla 1992 ja lähetettiin peitetehtäviin Belgiaan mm. opiskelijaksi ja energiakonsultiksi.
Kaikki tiedot viittaavat siihen, että Valerie Plame oli kovan luokan ammattilainen, joka oli erittäin hyvin koulutettu eikä tehnyt virheitä. Mutta Plamen mukaan hänen oma hallituksensa petti hänet paljastamalla hänet kostoksi hänen miehensä ulostuloista.
Valerie Plamella ja Stubbilla oli yhteisiä keskustelunaiheita, onhan molemmilla kiinnostava tausta. Valerien isoisä on kotoisin Ukrainasta ja nimen alkuperäinen muoto on “Plamevotski”. Stubbin isä on syntynyt Käkisalmessa ja isovanhemmat Wolmar Stubb ja Marita Breitenstein Viipurissa.
Stubbin ja Plamen tutustumisen aikaan tapahtui kuitenkin jotakin merkittävää, joka vaikutti jatkossa molempien uraan. Helmikuussa 1994 USA:ssa pidätettiin CIA-päällikkö Aldrich Ames, joka oli vakoillut Neuvostoliiton ja Venäjän hyväksi vuosikymmeniä. Oikeudessa Ames kertoi paljastaneensa Venäjälle kaikki CIA-agentit mitä tiesi. Ames tuomittiin elinkautiseen.
Amesin arvioidaan paljastaneen Venäjälle satojen värvättyjen ulkomaisten agenttien henkilötiedot. Plamen muistelmien mukaan Amesilla oli pääsy myös CIA:n NOC-agenttien tietoihin.
Jos Stubb on ollut Plamen kautta CIA-operaatioissa, se tarkoittaa, että Venäjä on voinut saada Amesilta myös Stubbia koskevat tiedot. Niitä voidaan pantata vaikka vuosikymmeniä, kunnes ne paljastateaan sopivassa tilanteessa.
Stubb saa College of Europesta ylemmän Master-tutkinnon 1995 ja Suomessa ura nousee kuin raketti.
Stubbin ensiesiintyminen Helsingin Sanomien ylistämänä EU-lobbarina tapahtuu marraskuussa 1995. Tuolloin Stubb vielä kirjoittaa nimensä Mannerheim-tyyliin ALEXANDER C.-G. STUBB.
Stubb aloittaa tutkijan virassa ulkoministeriössä. Kukaan ei tarkkaan tiedä, mitä hän tekee. Yhteydenpito CIA-agentti Plameen jatkuu.
Muistelmissaan Stubb kertoo: “Pidimme Valerien kanssa opintojen jälkeen yhteyttä. Vuosittain tuli kirjeitä ja kortteja.” CIA-agentti Plame ainakin tiesi Stubbin kotiosoitteet.
Stubbin virkaura Suomessa kuitenkin keskeytyy kuin seinään 1997. Samalla hetkellä myös NOC-agentti Plamen vakoilutoiminta Belgiassa loppuu ja hänet evakuoidaan Belgiasta kotiin Yhdysvaltoihin, missä hän jatkaa CIA:n päämajassa analyysitehtävissä. Stubb pakenee Lontooseen opiskelemaan eliittiyliopisto London School of Economicsiin, samaan opinahjoon, missä Plame opiskeli aikaisemmin.
Taustalla oli pelko: CIA oli alkanut epäillä, että CIA-agenttien tietoja venäläisille vuotanut Aldrich Ames oli paljastanut myös NOC-agentti Valerie Plamen ja hänen verkostonsa venäläisille. Siksi CIA evakuoi Plamen pikaisesti kotiin. Lieneekö sattumaa, että Stubb evakuoitiin samalla hetkellä Lontoon turvasatamaan.
Stubb asuu Lontoossakin vuosia. Hän väittelee filosofian tohtoriksi 31-vuotiaana keväällä 1999.
Nyt Helsingin Sanomat hovikelpoistaa Stubbin väitelleenä tutkijana, joka kannattaa Suomen sotilaallista liittoutumista. ”Suomi joutuu ottamaan pian kantaa sotilaalliseen liittoutumiseen”, Stubbin väitöskirjaa käsittelevän jutun otsikko provosoi keväällä 1999.
Yhteydenpito CIA-agentti Plameen jatkuu edelleen.
Stubb kerrtoo muistelmissaan: ”Kun Emilie syntyi, Valerie lähetti kauniin keraamisen valokuvakehyksen, jossa komeili vastasyntyneen nimi ja syntymäpäivä”, Stubb kirjoittaa suhteestaan Valerie Plameen.
Stubbin tytär Emilie syntyi 2001, joten CIA-agentti Plamen ja Stubbin tutustumisesta oli tuossa vaiheessa kulunut jo lähes seitsemän vuotta.
Yleisesti ottaen Stubb vain ylpeilee CIA-suhteistaan ja kehuu Plamea: ”CIA:n kunniaksi voi sanoa, että sillä on hyviä agentteja: heti iski hampaansa kaveriin, josta tulisi myöhemmin Suomen pääministeri”, Stubb kirjoittaa (muistelmien sivu 60).
Stubbin kansssa on oltava samaa mieltä siitä, ettei Plamen ammattitaidossa tosiaan ollut mitään vikaa.
Stubb nousee huipulle 2001, kun hänestä tulee Euroopan komission puheenjohtajan Romano Prodin avustaja. Viimeistään tässä vaiheessa Stubb on päätöksenteon ytimessä ja hänellä on pääsy kaikkeen olennaiseen tietoon.
Nyt Stubb saa rajattomasti tilaa myös Helsingin Sanomissa, joka julkaisee hänen tekstejään kritiikittömästi sivukaupalla. Kesällä 2003 päättyy Stubbin peräti 17-osainen kirjoitussarja EU:n tulevaisuudesta.
Sitten kaikki romahtaa.
Washington Post julkaisee 14.7.2003 artikkelin, jossa Valerie Plame mainitaan nimeltä ja kerrotaan hänen olevan salainen CIA-agentti. Paljastus on kosto Plamen aviomiehelle, joka vastusti Irakin sotaa.
Kyseessä ei ole mikään pikkuasia. CIA-agentin henkilöllisyyden paljastaminen on USA:ssa vakava rikos, joka voi asettaa lukuisia henkilöitä hengenvaaraan.
Samana päivänä kun Plamen ura salaisena CIA-agenttina päättyy 14.7.2003, päättyy myös Stubbin huippupesti Euroopan komission puheenjohtajan avustajana. Stubbille järjestellään pikaisesti syytesuoja ja diplomaattinen koskemattomuus. STT jakaa asiasta uutisen seuraavana päivänä 15.7.2003. Uutisen mukaan Stubb “palaa diplomaatiksi” Suomen EU-edustustoon.
Kyse on selvästi uudesta turvasatamasta, tai sitten kaikki on todellakin vain sattumaa.
Plamen ura on pilalla. Alkaa oikeudenkäyntien sarja, joka kestää vuosia. Plame kirjoittaa muistelmansa ja syyttää omaa hallitustaan petoksesta.
Stubbin ja Plamen yhteydenpito päättyy. Se kesti kaikkiaan lähes kymmenen vuotta. Stubb on vaiennut kaikista sen yksityiskohdista ja niin on Suomen valtamediakin. Se ei ole julkaissut yhtäkään juttua Stubbin CIA-kytköksistä.
Stubbin ahkera lobbaaja Helsingin Sanomat mainitsee CIA-agentti Plamen paljastumisesta vasta kolmen kuukauden turvalliselta etäisyydeltä lokakuussa 2003. ”Plamen työura päättyi tietenkin siihen, ja hänen entiset yhteyshenkilönsä ulkomailla saattavat hyvinkin olla vaarassa”, lehti kirjoittaa.
Yksi näistä yhteyshenkilöistä on Helsingin Sanomien suosikki Alexander Stubb. Mutta oliko Stubb todella vaarassa?
Stubbin syytesuoja saa jatkoa, kun hänet nostetaan Helsingin Sanomien massiivisella lobbauksella ensin europarlamentaarikoksi 2004 ja sieltä Jyrki Kataisen päätöksellä ulkoministeriksi 2008, kun Ilkka Kanerva pakotetaan eroamaan lapsellisten tekstiviestien takia.
Stubb on nyt vallan huipulla uudestaan, ensi kertaa Suomessa. Nyt häntä ei enää tarvitse evakuoida mihinkään, koska hänellä on syytesuoja.
Syksyllä 2010 Wikileaks alkaa julkaista USA:n diplomaattimuistioita, joista osa on erittäin salaisia ja osoitettu CIA:lle. Kaikkiaan muistioita julkaistaan yli 250 000.
Nimi ”Stubb” tuottaa satoja osumia kymmenissä vuodetuissa muistioissa. Raporteissa usein paisutellaan, miten Stubb on onnistunut edistämään USA:n intressejä. Esimerkiksi marraskuussa 2009 CIA:lle osoitetussa muistiossa sanotaan, että ”Stubb teki hienoa työtä yrittäessään estää ja ratkaista Georgian konfliktin”.
Helmikuulle 2007 päivätyssä muistiossa mainitaan, että Stubb on Sauli Niinistön ”läheinen henkilökohtainen ystävä”. Näyttää siltä, että Stubbin tehtävä oli valvoa myös Niinistöä.
Ulkoministerin tehtävässä Stubb saattoi jo raportoida suoraan USA:n ulkoministerille Condolleezza Ricelle, ilman että välissä oli mitään tai ketään. Muistelmissaan Stubb kehuukin puhuneensa Ricen kanssa puhelimessa ”yhtä usein kuin juuri styylaamisen aloittanut teinipari” (muistelmien sivu 139).
Stubb raportoi suoraan USA:n valtiojohdolle vaikka kesken urheilusuorituksen: ”Kun lauantaina juoksin Helsinki City Marathonia, Condi ennätti soittaa sen aikana kolme kertaa”, Stubb kertoo muistelmissaan.
Georgian kriisistä Stubb raportoi yhtä aikaa sekä Suomen että USA:n valtiojohdolle: “Matkalla soittelin Suomeen presidentille ja pääministerille, ja Yhdysvaltoihin Condoleezza Ricelle. Pidin kaikki ajan tasalla tapahtumista.”
Stubbin ulkoministerikaudella tapahtui historian erikoisin Suomen ja Venäjän välinen selkkaus, kun Suomi ja Venäjä kiistelivät viisivuotaan Anton-pojan salakuljetuksesta suomalaisen diplomaattiauton takakontissa Venäjältä Suomeen. Tästä tapauksesta alkoivat Venäjän ja Suomen väliset niin sanotut lapsikiistat.
Anton oli syntynyt Suomessa venäläiselle Rimma-äidille ja suomalaiselle Paavo-isälle vanhempien avioeron jälkeen. Pojalla oli sekä Suomen että Venäjän kansalaisuus. Rimma lähti keväällä Venäjälle pojan kanssa, muttei uskaltanut tulla takaisin. Paavo-isä syytti äitiä lapsikaappauksesta.
Paavo-isä oli mukana hyvin suunnitellussa operaatiossa huhtikuussa 2009, kun poika siepattiin väkivalloin äidiltään keskellä katua kaukana keski-Venäjällä ja tuotiin Pietariin ja sieltä Viipuriin. Suunnitelmassa oli yksi mutta: Venäjän rajavartiosto ei päästänyt poikaa rajan yli Suomeen ilman äidin lupaa.
Syynä oli Antonin Venäjän kansalaisuus: jos hän olisi ollut vain Suomen kansalainen, Venäjä olisi tietysti päästänyt hänet heti rajan yli Suomeen.
Asian ratkaisemisiksi Stubbin johdolla järjestettiin kiristysoperaatio: sen sijaan että Anton olisi palautettu äidilleen, häntä pidettiinkin lähes kuukausi panttivankina Suomen Pietarin pääkonsulaatin turvahuoneessa.
Stubb ja oikeusministeri Tuija Brax kiristivät Venäjän viranomaisia perumaan pojan Venäjän kansalaisuus. Entinen suomalainen diplomaatti Jali Raita piti tapausta panttivangin ottamisena.
Ehkä Stubb ajatteli, että Venäjän oikeus olisi yhtä korruptoitunut kuin Suomen. Mutta Venäjä ei taipunut Stubbin kiristykseen. Voitonpäivän aattona 2009 saatiin tieto, että Venäjä on kieltäytynyt perumasta Antonin Venäjän kansalaisuutta.
Stubbin johtamassa ministeriössä tehtiin silloin päätös: asia ratkaistaan rikollisin keinoin siten, että sekä lapsi että Paavo-isä tuodaan suomalaisen diplomaattiauton takakontissa rajan yli Suomeen.
Rikokset eivät siis ole Stubbille tuntematon keino, jos ratkaistaan kovia tilanteita.
Suomalainen diplomaatti Simo Pietiläinen kuljetti pojan ja hänen isänsä autonsa takakontissa Suomeen. Pietiläinen kertoi myöhemmin, että suunnitelmana oli ajaa Venäjän rajapuomien läpi kaasu pohjassa, jos ihmissalakuljetus olisi huomattu.
Tapahtuma aiheutti ison skandaalin ja Suomi sai Venäjältä nootin. Ulkoministeri Sergei Lavrov paheksui syvästi Suomen menettelyä asiassa. Venäjän silloinen pääministeri Vladimir Putin moitti Pietiläisen “aiheuttaneen vahinkoa miljoonille ihmisille” sopimusjärjestelmää loukkaamalla.
Tosiasiassa vahinkoa miljoonille ihmisille aiheutti tietenkin Stubb.
Pietiläinen sai palkkioksi häikäilemättömästä rikoksestaan hyväpalkkaisia ulkomaantyöpaikkoja Afganistanista ja Kosovosta. Niillä Stubb halusi näyttää, että rikos kannattaa, kun takapiruna on CIA-sertifioitu maailmanmies.
Asian jälkiselvittely eteni Suomessa siten, että lapsen Rimma-äitiä vastaan järjestettiin törkeydessään ennen kuulumaton näytösoikeudenkäynti ja lapsikaappaussyyte, vaikka lapsi oli riistetty hänen käsistään väkivalloin ja salakuljetettu rikollisesti auton takakontissa Suomeen.
Mutta näytösoikeudenkäynnin ja siihen liitetyn massiivisen julkisuuden tarkoituksena olikin suojella Stubbia ja hänen uraansa.
Vieläkään ei tiedetä, kuka määräsi lapsen tuotavaksi Suomeen diplomaattiauton takakontissa, mutta tällainen määräys sopisi Stubbin profiiliin eikä olisi kenellekään yllätys. Joka tapauksessa Stubb vastasi tapahtuneesta.
Virallisen version mukaan Pietiläinen toimi yksin. Seitsemän vuoden oikeudenkäyntien tuloksena Pietiläinen tuomittiin virkarikoksesta neljän tuhannen euron sakkoihin.
Stubb sekaantui myös Valko-Venäjän horjuttamiseen, kun Minskissä yritettiin länsijohtoista vallankaappausta 2010. Silloin presidentiksi oli tarkoitus nostaa Helsingissä asunut Vladimir Nekljajev. Hänen tyttärensä Jeva Nekljajeva alkoi toimia Helsingistä käsin kapinahallituksen eräänlaisena ulkoministerinä. Stubb tuki molempia ja kutsui isän kotiinsa asumaan. Jeva sai myös Suomen kansalaisuuden.
Pääministerinä Stubb murskasi viimeisetkin esteet Suomen alistamisesta USA:n hallintaan, kun syyskuussa 2014 Suomi allekirjoitti niin sanotun Isäntämaasopimuksen.
Stubb on myös ainoa suomalainen presidentti, jonka kotiin on tehty aseellinen hyökkäys: elokuisena yönä 2015 Stubbin Espoon kodin ikkunoihin ammuttiin ja heitettiin kiviä. Teosta otettiin kiinni kaksi miestä, joista toinen kuoli tutkinnan aikana. Virallisen version mukaan Stubbit valikoituivat uhreiksi sattumalta humalaisten päähänpiston tuloksena.
Mutta kenties kaikki tässä tarinassa tosiaan onkin vain sattumaa?
Kokoomuksen Petteri Orpo ajoi Stubbia presidenttiehdokkaaksi kuin käärmettä pyssyyn. “Venäjän kanssa ei voi olla minkäänlaisissa tekemisissä”, Stubb avasi presidentinvaalikampanjansa.
Ylimielisyydellään järkyttänyt presidenttiehdokas Mika Aaltola näyttää suorastaan vaatimattomalta Stubbin rinnalla. Toki kaikki valtamedian mainitsemat presidenttiehdokkaat ovat CIA-sertifioituja, mutta yksi on tietenkin ylitse muiden.
Suomen valtamedia ei ole julkaissut Stubbista yhtäkään kriittistä kirjoitusta hänen pitkän uransa aikana, eikä julkaise nytkään.
CIA:n viitoittamalla tiellä Suomi saa uuden presidentin, jonka nimi on oleva Alexander C.-G. Stubb.
Stubbia katsellessa tulee mieleen, että hänellä on vain kaksi ilmettä: joko suussa on mielipuolisen pirullinen virnistys tai sitten silmät ovat revähtäneet pelonsekaiseen kauhuun.
Trumpin noustessa valtaan USA:ssa alkoi vallankumous, jossa myös CIA-johtoisten operaatioiden asiakirjoja on alettu paljastaa. Ulkomaisten vaikutusoperaatioiden keskus, “kehitysapujärjestö” USAID on lakkautettu ja sen kirjanpito on paljastettu.
Asiakirjojen mukaan USAID on maksanut “kehitysapua” Suomeen ainakin Ulkopoliittiselle instituutille ja Hybridiosaamiskeskukselle. Todennäköisesi Suomen monin tavoin kannattamaton valtamedia on ollut USA:n rahoittama, etenkin hysteerisen Nato-kampanjan aikana.
Trumpin nimittämä uusi CIA-päällikkö John Ratcliffe päättää nyt Stubbin kohtalon: onko Cai-Göran Alexander enää tarpeellinen Trumpin Amerikalle vaiko ei.
USAID-paljastuksen aikaan julkisuuteen annettiin häkellyttävä tieto, jonka mukaan Stubbin poliisi-henkivartija olisi ampunut itsensä haulikolla presidentin virka-asunnon kellarissa samaan aikaan, kun Stubb perheineen vietti residenssissään viikonloppua. Ampuminen olisi tapahtunut jo marraskuussa, mutta vasta nyt se annettiin julkisuuteen.
Kukaan ei tietenkään uskonut uutisesta mitään muuta paitsi sen, että virkatehtävissä ollut suomalainen poliisi oli ammuttu Stubbin asunnolla. Varmaa on, että uutinen aiheutti vakavaa vahinkoa Stubbin imagolle ja luotettavuudelle.
Oudot sattumukset varmasti jatkuvat Stubbin ympärillä, ellei CIA sitten päätä hankkiutua hänestä lopullisesti eroon. Toivotaan että se tapahtuu rauhanomaisesti kuten aikaisemmin evakuoimalla Stubb muutamaksi vuodeksi tai vuosikymmeneksi jonnekin ulkomaille turvasatamaan.
Mutta yksi asia on varma. Mahtaako tiedustelun historia tuntea yhtä kovaa ammattimiestä kuin Bill Lavery. Stubbin veljeksiä operoimalla luotiin tilanne ja olosuhteet sille, että “asset” nousi ensin Euroopan unionin johdin avustajaksi, sitten Suomen ulkoministeriksi, pääministeriksi ja lopulta Nato-Suomen presidentiksi.
Hatunnosto Billille.
