Totuus Inkerin kirkosta. Suomalainen teologi tyrmää Helsingin Sanomien levittämät väärät tiedot.

Helsingin Sanomien aloittama mustamaalaus Inkerin kirkkoa ja siihen yhteydessä olevia suomalaisia kristittyjä vastaan on pahatahtoinen informaatio-operaatio, joka käyttää hyväkseen kovin yleistä venäläisvihaa salaliittoteoriansa rakennusaineksena. Näin arvioi asiantuntija Helsingin Sanomien “artikkeleita” suomalaisteologien pappisvihkimyksestä Inkerin kirkossa.

Jatkuu mainoksen jälkeen…

MAINOS. Valkovenäläinen Polimaster SIG-RM1208 on maailman ainoa rannesäteilymittari, mukana sveitsiläinen laatukello Ronda 763. Mittaa säteilyä ympärivuorokautisesti ja hälyttää vaaran uhatessa. Muotoilultaan tyylikäs peli, sopii myös naiselliseen ranteeseen! Tilaukset [email protected]

Vuosikymmeniä vanha kiista väärennetään uudeksi salaliittoteoriaksi

Suomalainen teologi haluaa esiintyä nimettömänä maalitusvaaran takia. Hän on toiminut pappina vuosikymmeniä. Hän palaakin vuosikymmenien taakse, jotta perspektiivi olisi oikea:

”Muistan varsin hyvin jo 1980-luvulta konservatiivisten suomalaisten teologien huolen Raamatun arvovallasta luterilaisessa kirkossa ja opissa. Nämä miehet ja naiset eivät olleet mitään sovinisteja, putinisteista ei kukaan silloin puhunut, vaan nämä suomalaiset olivat vakavasti teologiaa harjoittaneita kristittyjä. Muistan myös 1980-luvulta, kuinka Inkerin kirkossa juuri äskettäin vihityn papin, Kansanlähetyksen äänenkannattajan, Uusi Tie -lehden päätoimittajan Santeri Marjokorven isä Lasse Marjokorpi – tunnettu erityisesti Kemijärven kirkkoherrana ja lähetystyöntekijänä – piti reheviä ja vaikuttavia puheenvuoroja evankelisluterilaisen kirkon teologisesta rappeutumisesta. Lasse Marjokorpi vihki minut myös ensimmäiseen avioon Kemijärven kirkossa. Tämän hetken teologisilla valinnoilla on vuosikymmenien ajalta perusteet.”

”1980-luvulla naispappeutta vastustaneita pappeja yhdisti voimakas paneutuminen teologian opintoihin ja seurakunnallisiin tehtäviin. Useat heistä väittelivät yliopistoissa sittemmin vähintäänkin teologian tohtoreiksi. Monet osallistuivat tuohon aikaan ns. Paavalin synodin toimintaan, itsekin olin pitämässä muutamaa raamattutuntia ja saarnaa Paavalin synodin tilaisuuksissa. Kysymys on ollut alusta alkaen pelkästään ja vain uskovien teologien paneutumisesta Raamattuun ja luterilaiseen oppiin. Tämä on johtanut heidät eri tielle kuin Suomen evankelisluterilaisen kirkon pomot suuren median avustuksella olisivat tahtoneet johtaa teologian harjoitusta.”

”Vuonna 1987 pappisliitto antoi vielä ns. ajo-ohjeet ja perinteiseen virkakäsitykseen sitoutuneille papeille luvan väistää jumalanpalvelusyhteistyötä naisen kanssa. Ja hyväksyessään pappisviran avaamisen naisille, kirkolliskokous hyväksyi ponnen, jonka mukaan naisten pappeutta vastustavilla olisi edelleen mahdollisuus tulla vihityiksi pappisvirkaan ja toimia kirkon tehtävissä. Tämä ponsi toimi käytännössä niin kauan kuin Olavi Rimpiläinen toimi Oulun piispana vuoteen 2000 asti. Tämän jälkeen perinteiseen luterilaiseen näkemykseen sitoutuneet teologit ovat laulaneet jo pari vuosikymmentä tuomiokapitulien ja tuomiokirkkojen ovilla aivan turhaan, miksi ovet eivät aukene meille. Muutamat ovat käyneet Ruotsissa saamassa pappisvihkimyksen ja toimineet luterilaisessa Lähetyshiippakunnassa toimittaen jumalanpalveluksia. Useat kymmenet ovat käyneet Inkerin kirkossa samassa tarkoituksessa. Se, että nyt viritellään kohu vanhasta käytännöstä, on pelkästään suomalaisen poliittisen tilanteen surullinen merkki.”

”Olavi Rimpiläisen humoristinen ja sympaattinen persoona tuli itselleni tutuksi Suomen teologisen instituutin (=STI) hallituksessa, jonka puheenjohtajana Rimpiläinen toimi ja itse olin varajäsen sekä pidin instituutissa esitelmiä teologian opiskelijoille 1980-90 -luvuilla. Sain täysin uuden ja raikkaan kuvan Olavi-piispasta, joka kertoi usein Hannes-piispasta vitsejä. Valtamediassa luotu mielikuva Olavi-piispasta oli tyystiin väärä. Vuonna 1987 perustettu STI oli muodostunut vanhojen luterilaisten herätysliikkeiden ympärille, koska näiden liikkeiden teologit tahtoivat vahvempaa teologian harjoitusta ja opetusta uudelle teologipolvelle kuin mitä luterilaisen kirkon koulutuskeskus ja Helsingin yliopiston teologinen tiedekunta usein antoivat. Inkerin kirkossa papiksi vihitty Santeri Marjokorpi toimi sittemmin keväästä 2020 alkaen kevääseen 2023 asti STI:n pääsihteerinä. Nyttemmin hän palvelee Kansanlähetyksen Uusi Tie -lehteä.”

”Sastamalassa toimivan Karkun evankelisen opiston rehtori Matti Rusama tuli myös vihityksi Inkerin kirkossa. Tuolla Karkun evankelisella opistolla sain pitää teologian tutkimukseen liittyvän luennon vähän ennen Rusaman aikaa, kun opistolla kauan ja merkittävästi vaikuttanut teologian ja filosofian tohtori Erkki Koskenniemi pyysi esitelmöimään. Koskenniemi oli tehnyt Åbo Akademiaan teologian pro gradu -tutkielmansa naispappeuteen liittyvästä Uuden testamentin raamatuntutkimuksellisesta argumentaatiosta.”

”Inkerin kirkon mukaan tällä kertaa vihittäviä suomalaispappeja oli neljä: Jarkko Haapanen, Veli-Matti Kujala, Matti Rusama ja Santeri Marjakorpi. Jarkko Haapanen toimii Ryttylässä Kansanlähetysopistolla raamattuopettajana. Paikka on itselleni tuttu muutamasta luennosta, mutta julkisuudessa paremmin tuttu linkki on Päivi ja Niilo Räsäsen vaikutukseen Ryttylässä. Veli-Matti Kujala toimii Kauniaisen Raamattuopistolla, joka on myös paikkana hyvin tuttu itselleni. Raamattuopisto on ollut Urho Muroman perintöä kantaen vuosikymmeniä perinteisen kristillisen raamattuopetuksen keskeinen vaikuttaja. Heillä ei ole ollut eikä ole mitään linkkiä mihinkään venäläisiin poliittisiin rakennelmiin. Raimo Mäkelä, Timo Junkkaala ja monet muut tunnetut teologit ovat tehneet elämäntyönsä Raamattuopistolla. Kujalan tukeutuminen Inkerin kirkon pappisvihkimykseen syntyy pikemmin näiden vanhojen vaikuttajien vuosikymmenisestä teologisesta opetuksesta ja traditiosta. On ihan höpsöä koplata tapahtunutta pappisvihkimystä mihinkään salaliittoteoriaan venäläisestä viekkaasta operaatiosta.”

”Olen kohdannut teologian dosentti Niko Huttusen vuosikymmeniä sitten teologian opintojen jatkoseminaarissa. Mieleeni jäi vaikutelma, että hän keskittyi jo opinnoissaan enemmän sodan poliittisiin kysymyksiin kuin Raamatun tuntemukseen. Tällä kertaa Huttunen moittii Inkerin emerituspiispa Aarne Kuukauppia, jonka olen myös tavannut Inkerin kirkossa, jossa olin toimittamassa sikäläisen teologin ja diakonin pappisvihkimystä yhdessä Kuukaupin ja monen muuan papin kanssa. Ja mikä vaikutelma syntyi? Kuukauppi oli sympaattinen piispa, kutsui töihinkin mutta en voinut lähteä Inkerin kirkkoon elämäntilanteeni johdosta.”

”En voinut välttää vaikutelmaa, että piispa Kuukauppi toimi niin kuin Martti Lutherin mukaan pitääkin kasvaa teologina: harjoittaa teologian opintoja, rukoilee ja tämän kaiken Jumala on jalostanut edelleen Inkerin kirkon kovissa kohtaloissa ja koettelemuksissa. Mikä on sen sijaan Suomessa usein tilanne? Todellisen teologian sijaan ovat tulleet uudet ideologiset virtaukset ja mukautuminen tämän ajan teeskenteleviin nautintoihin.”

Suomen kirkko yritti painostaa Inkerin kirkkoa ”länsimieliseksi”

Haastattelemamme anonyymi teologi tahtoisi kääntää asetelman lähes päinvastaiseksi kuin Helsingin Sanomat tai Niko Huttunen antavat ymmärtää: itse asiassa Suomen kirkko on yrittänyt tuoda uuden ideologian Inkerin kirkkoon, Inkerin kirkon itsenäisyyttä on haluttu nujertaa Suomesta käsin. Tähän päämäärään on pyritty monen painostuskeinon avulla. Joistakin ikävistä tilanteista on kerrottu myös julkisuuteen.

”Viitteet Inkerin kirkon ja Suomen evankelisluterilaisen kirkon etääntymistä toisistaan on tullut monella tavalla vuosikymmenien aikana esille. Tämä etääntyminen on ollut seurausta Suomen evankelisluterilaisen kirkon omista toimista, joissa se on poikennut luterilaisesta traditiosta ja yrittänyt painostaa Inkerin kirkko uuden hengen mukaiseen menettelyyn. Inkerin kirkon kirkolliskokous hyväksyi 16. lokakuuta 2015 deklaraation, jossa kirkko ilmoitti kuitenkin pitäytyvänsä historialliseen luterilaiseen traditioon.”

”Nokian seurakunnan kappalainen Marita Tuomi ärähti, että Inkerin kirkon on ‘opittava länsimieliseksi’. Suomalaisista naispapeista Tallinnan suomalaisen seurakunnan kirkkoherra Hannele Päiviö moitti tuolloin, että Inkerin kirkko hyväksyy vain valkoihoisen heteromiehen. Inkerin kirkko on ollut näille nykyisille suomalaisille pappispäättäjille liian konservatiivinen.”

Vuonna 2016 kohu jatkui Inkerin kirkon suhteen, kun kävi ilmi, että arkkipiispa Kari Mäkisen seurue oli ostanut tolkuttomat määrät alkoholia nautintoihinsa junamatkallaan Inkerin kirkon vieraaksi. Nämä ostot oli tehty kirkollisverojen turvin. Arkkipiispan pappisseurue ryysti vodkaa jo kello 6:45 junavaunussaan.

Inkerin kirkon ”vanhoillisen” eli vuosituhantisen perinteisen kristillisen vakaumuksen johdosta Helsingin seurakunnat tekivät 2013 päätöksen, että he lopettavat tuen Kazanin kirkon rakennustyölle. Tätä piispa Kuukauppi hämmästeli julkisuudessa. Suomen Kirkon Ulkomaanapu lopetti vuonna 2014 avustuksensa Inkerin kirkolle.

 

MAINOS. Z-kirjat on julkaissut kolme suomalaisen huippukirjoittajan teosta Ukrainan tapahtumista. Teokset ovat Matti Rossin “Raunioista nousee Donbass – Operaatio Z:n tausta“, toimittaja Leena Hietasen “Antifasistin päiväkirja – Viron apartheidista Ukrainan sisällissotaan” ja Janus Putkosen elämäkerta “Patriootin päiväkirja 1 – kohti maanpakoa“. Teokset ovat tilattavissa edullisena kesäpakettina 30 euron hintaan (sis. postikulut). Tilaukset [email protected]