JONATHAN WIDELL

Asiat liikkuvat maailmassa ja nyt myös Suomen lähialueilla todella nopeasti – eivätkä yhtään parempaan suuntaan. No, ehkä edes pientä osaa ahdistuksesta voi lieventää megatrendien tiedostaminen. Tarjotaan nyt niitä kolme. VAROITUS: vain fiksuimmille uutisaddikteille.

Jatkuu mainoksen jälkeen… 

MAINOS. Tilaa nyt edullinen USA-KIRJAPAKETTI VAIN 20e (sis pk)! Kaksi huipputeosta kertoo olennaisen nykymaailmasta ja tulevaisuudesta: HYBRIDISODAT analysoi Venäjän ja länsimaiden välisen eskaloituvan konfliktin juuret ja vaiheet viimeisen 500 vuoden ajalta, vapaamuurareita unohtamatta. TRUMPIN PALUU JA NATON HAJOAMINEN kertoo 2020-vuoden pandemian salatun taustan ja Trumpin roolin uuden maailmanjärjestyksen luomisessa – tai kaatumisessa. Teokset ovat tilattavissa edullisena syyspakettina 20 euron hintaan (sis. postikulut). Tilaukset 0405035474

MAINOS. Valkovenäläinen Polimaster SIG-RM1208 on maailman ainoa rannesäteilymittari, mukana sveitsiläinen laatukello Ronda 763. Mittaa säteilyä ympärivuorokautisesti ja hälyttää vaaran uhatessa. Muotoilultaan tyylikäs peli, sopii myös naiselliseen ranteeseen! Tilaukset 0405035474

MAINOS. Z-kirjat on julkaissut kolme suomalaisen huippukirjoittajan teosta Ukrainan tapahtumista. Teokset ovat Matti Rossin “Raunioista nousee Donbass – Operaatio Z:n tausta“, toimittaja Leena Hietasen “Antifasistin päiväkirja – Viron apartheidista Ukrainan sisällissotaan” ja Janus Putkosen elämäkerta “Patriootin päiväkirja 1 – kohti maanpakoa“. Teokset ovat tilattavissa edullisena kesäpakettina 30 euron hintaan (sis. postikulut). Tilaukset 0405035474

Megatrendi nro 1: Rettelöt vyörymässä Suomen suuntaan – kuten odotettukin

Ensinnäkin myös Suomessa on ollut pienilukuinen mutta sitäkin pippurisempi joukko, joka on varoittanut jo pari vuotta – tai pitempäänkin – siitä, että mitä enemmän Suomi mitenkään sotkeutuu tuohon Ukrainassa muhineeseen tilanteeseen – joka on muhinut jo kauan ennen nykyistä sotimista – sitä varmemmin se konflikti alkaa virua Suomen suuntaan. Ja “exhibit number 1”, kuten amerikkalaisissa oikeusdraamoissa tavataan sanoa. Viron lähellä Pihkovassa (vai sanotaanko sitä nykyään sittenkin vielä venäjäksi Pskoviksi, tai ehkäpä ukrainaksi) oli jo jonkinlainen hyökkäyksen poikanen.

Sen tarkempaa teknistä toteutusta ja syyllistä emme tässä megatrendijutussa pohtimaan – huomiohan kohdistuu megatrendeihin. Ja se megatrendi on juuri se, mistä monet ovat varoittaneet, se on Hannibal kohta “ante portas” eli porteilla. Paitsi että nyt ei ole selvää, onko se Hannibal Suomi vai Venäjä. Tai on se selvää: tällä Suomen suunnalla se oli Suomi itse – ja sitten se Venäjän Hannibal voi siihen yrmistyä.

Yrmistyksestä pääsemme tyrmistykseen. On nimittäin outo tunne, kun se asia, josta on kailotettu pitkään eikä kukaan ota sitä kuuleviin korviinsa, sitten alkaa toteutua. Tietysti Pekka Toveri nyt antaa neuvoja, kun hän on ensimmäisenä ollut Suomessa maata tähän jamaan ajamassa. Jaa, ettemme tiedä, mistä puhumme? Noinko vieläkin sanotaan, kun juuri todettiin, että tämä on ollut selvillä jo vuosia.

Megatrendi nro 2: Venäjää on helppo aliarvioida ja mollata – kunnes sekin käy vaikeammaksi

Ei tarvitse Venäjästä tykätä eikä sitä tarvitse vihata. Ihan sama. Terveen järjen käyttö riittää. Anteeksi annettakoon niille, joiden mielissä kummitteli vielä kuva alkoholisoituneesta Venäjästä tuossa itärajan takana. Tarvitseeko sitä edes mainita, että tässä pata kattilaa soimaa? 

Nyt kun sotilaallista erityisoperaatiota on käyty kohta kaksi vuotta – ja Ukraina myöntelee jo itsekin, että vaikeata on – tämä ei ole enää anteeksiannettavaa. Päinvastoin sekin hölmöily, joka ennen ehkä oli anteeksiannettavaa, alkaa nyt näyttäytyä suorastaan kansanmurhalta – kyseessä Suomen oma kansanmurha itseään kohtaan.

Tässäkään ei tarvitse lillukanvarsiin juuttua. Alkaa nimittäin käydä pitkäveteiseksi sekin, että uutisia Ukrainasta joutuu kertomaan ikään kuin vakuuttakseen epäilijät siitä, että asiat ovat tietyllä tavalla eikä sillä tavalla, jolla Suomen valtamedia niiden väittää olevan. Nyt New York Times myöntää, että venäläisjoukkojen eteneminen kohti Kupjanskia on kaikkea muuta kuin vitsi.

Megatrendi nro 3: Konflikti vyöryy paitsi kohti Suomea – myös muuhun tähän asti periferiana pidettyyn maailmaan

Tavallaan Suomen tarve päteä on ymmärrettävä – vaikka keinot siihen ihmetyttävät. No sitähän pätemistä tuo Nato-jäsenyys oli. Jos se on sattunut unohtumaan, siinä oli Suomen kohdalla kyseessä kilpajuoksu Ruotsin kanssa.

Mutta maailmassa on Suomen lisäksi paljon muutakin aluetta, joka on jäänyt pitkään varjoo. Eikä tuo pimentoon jäänyt osa maailmaa välttämättä valitsekaan Yhdysvaltain puolta yhtä sokeasti kuin Suomelle tuli kiire tehdä.

Afrikka on nyt se kuuma paikka – muutenkin kuin lämpötiloiltaan ja muusta ilmastopuheesta huolimatta. Se, mitä sillä mantereella on nyt tapahtumassa, voi Suomen ja lännen näkökulmasta näyttää vähän sattumanvaraiselta, mutta kun senkin maanosan tapahtumia seuraa, voi havaita hyvin selvän trendin.

Afrikka on kyllästynyt siihen, että Ranska ja Yhdysvallat ja muu läntinen arvoyhteisö tulee sinne riistämään. Ja viimeaikaiset väkivaltaisuudet osoittavat paikallisten saavat noista muuten niin tavoittamattomista ja etäisistä suurvalloista otteen kukistamalla niiden korruptoimat hallitsijat Afrikassa.

Vallankaappaukset eivät ole uusi asia niillä alueilla Afrikassa, joissa niitä on nytkin nähty. Uutta on se, että ne pakostakin sijoittuvat laajempaan geopoliittiseen yhteyteensä, kun tuolla Ukrainassa on kuin väkipakolla saatu konflikti ilmiliekkeihin.

Se, että kaikki pannaan nyt Wagnerin tai Venäjän tai BRICSin syyksi, oli odotettavissa. Samalla tavalla on odotettavissa, että esimerkiksi Ranskan joukkojen lähtöä, seuraa nyt lännen salainen tuki islamisteille, niin saadaan lännen läsnäolo taas näyttämään välttämättömältä. Näin ainakin ennakoi espanjalainen tutkiva journalisti Juan Manuel Olarieta.

Onko tässä mitään yllättävää?

Ja kun ollaan sanomaan, että “mitäs minä sanoin”, onko mikään tässä oikeastaan yllättävää? Ehkä suurin yllätys oli se, että Suomen eliitti oli niin juntti, että lähti tähän soppaan mukaan. Muut asiat eivät ole. Paitsi ehkä sitten tuo, että Venäjä on selvinnyt paineesta hyvin. Sanoihan Putin itsekin puheessaan, ettei olisi uskonut Venäjän pärjäävän noin hyvin lännen määräämistä pakotteista ja muista taloussodan muodoista viime vuoden talvella.

Kaikista pienin yllätys oli sittenkin se, että Afrikka on nyt tapahtumien keskipisteessä. Ja että Kiina on tässäkin ratkaisevassa osassa. Se on paljon ratkaisevammassa osassa kuin Venäjä, joka nyt on ikään kuin “varastanut” valokeilan Kiinalta meneillään olevan konfliktin takia.

Näitä tietäviä, jotka ovat osoittautuneet oikeassa oleviksi, on ollut joitakin. Ranskalainen kiistelty juristi Jacques Vergès (kuvassa: lähde) sanoi haastattelussa 1980-luvulla tienneensä jo 1960-luvulla, että Kiina nousisi maailmassa tärkeään asemaan. Hän sijoitti tämän ennustuksen Kiinan myönteiseen vaikutukseen Afrikassa.

Tästä asiasta muuten ranskalaiset kirjoittivat kirjankin nimeltä Chinafrique. , joka osoitti, että yritteliäät kiinalaiset eivät ympäri maailmaa – ja erityisesti Afrikassa – ole välttämättä minkään hallituksen – erityisesti Kiinan kansantasavallan – asialla vaan ovat sitä mitä sanovatkin: yksityisyrittäjiä. Niin vain suurista määriä yksityisyrittäjiä ympäri maailmaa vain kasvaa poliittinen voima, jonka koheesio on lähtöisin yksinkertaisesti yhteisestä etnisestä taustasta.

Ja se, mihin tuo Kiinan kasvava läsnäolo ympäri maailmaa johtaa, on kansallinen vapautuminen länsimaiden vaikutuspiiristä. Juuri tämä asia, joka siis on ollut selvillä paitsi vuosia myös vuosikymmeniä, on avautumassa silmiemme eteen.

Länsi on menossa alaspäin

Tähän vastapainoksi sitten pitää tarjota sekin viisauden jyvänen, että vastaavasti länsi on menossa alas hurjaa vauhtia. Tosin tähän mennessä tuota ei ole uskaltanut sanoa, kun pelkona oli, että syytetään Putin-trolliksi.

Yllättävää kyllä, nyt tuosta saa puhua. Eikä siitä puhunut kukaan sen vähäisempi henkilö yhtään sen vähäisemmässä julkaisussa kuin Ranskan entinen Yhdysvaltain-suurlähettiläs Gérard Araud perin kansallismielisessä brittiläisjulkaisussa Daily Telegraph. Hänen kannanottonsa otsikko oli puhuva: